Väkisinkin menee aina oikein jos neuloo vaan aina oikein :)
Alkoi hirveästi himottaa sellainen hienostelematon perushuivi, iso kolmio rehellistä ainaoikeinneuletta. Niinpä ryhdyin kerimään.
Lankaa on himpun päälle kilometri, 326 grammaa, ja tarkoitus on jatkaa kunnes se loppuu.
Powered by Qumana
Geologiset sukat
Malli: Oma perussukka
Lanka Artyarns Ultramerino4, väri 132
Puikot: 2,0 mm
En pitänyt tästä langasta. Se halkeili ja tuntui liian puuvillaiselta, käsitellyltä, sekoitteelta. Nuo musteensiniset läiskät kuitenkin piristävät mukavasti muuten vaaleaa, kaksisävyistä pohjaa.
Powered by Qumana
Kaikki kirjoitusvirheet humalan piikkiin - kello on jotakuinkin kaksi ja mulla oli ekat skumppatreffit klo 9 aamulla.
Oltiin Ursulassa. Juotiin molemmat peruskahvia, söin lisäksi Reissaria ja join cavaa (no ai jaa). Tyypillistä Ursula-palvelua - haettiin jonkin ajan päästä ilmaiset santsikupit kaffetta kahvipisteestä ja jonkin ajan päästä setä (omistaja?) tuli hakemaan ne pois. "Se kahvi oli seissyttä. Meillä ei anneta asiakkaiden juoda seissyttä kahvia." Toi uudet kupit pöytään ja haki kahvimaidot vielä. Olimme aamun ensimmäiset ja ainoat asiakkaat, mutta tyhjästä kahvilasta viis, meille oli pyöräytetty uusi pannu. Tunsin itseni jälleen kerran Kullanarvoiseksi Asiakkaaksi.
Olen tällä viikolla ollut kiltti ja myynyt eteenpäin Wollmeisea. En voitolla (ellei n. 60 senttiä per vyyhti lasketa tienaamiseksi), vaan siksi, että mä osaan nykyään ostaa sitä ja olen voinut jakaa tätä iloa muutamille muille. En kuitenkaan ota tilauksia vastaan :) Nämä ovat olleet kuitenkin onnenkantamoisia ja sattumaa - ei sieltä saa lahjakaskaan tilattua mitä haluaa, saati sitten ihan koska vaan. Toivon kuitenkin ihan todella kovasti, että diilaamani vyyhdit tulevat neulotuiksi ja saavat rakkautta. Haluaisin myös mielellään kuulla keskustelua siitä, jos lanka ei olekaan vastannut kehujani. Olen kehunut sekä värineroutta että pohjalankaa, mutta toki hehkutukseni on pohjautunut lähinnä omaan kokemukseeni ja arvostan kaikkia mielipiteitä. Mun Wollmeise-hehkutus ei kuitenkaan ole mitään maksettua mainosta vaan aitoa innostusta. Ruotikaa täällä tai Ravelryssä, kunhan puhutaan.
Olen saanut tunnustusta. Sekä Makepeace75 että Tui ovat inspiroituneet (lahjoutuneet?) blogistani ja olen siitä hyvin onnellinen. Olen onnellinen ihan jokaisesta lukijasta ja jokaisesta hymystä, fiiliksestä, käsityöinspiraatiosta ja ilon tunteesta, joita saatan hyvinä päivinäni saada aikaan.
HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoitetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!
Voi naiset hyvät - kiitos! Kiva, että Tuita innostaa virkkaus minun myötäni, se on oikeasti opettelun arvoista. Tosin olen itse vasta-alkaja, Vilman Pitsilamppuun on vielä askel jos toinenkin... Tui kehuu lisäksi kuviani, mikä lämmittää sydäntäni. Mä olen NIIN aloittelija enkä koe itseäni kovin taiteelliseksi, mutta kiva, jos kuvat eivät nyt ihan vihlo näköhermoa.
Mä olen pahoillani, että joudun osin matkimaan. Tunnustus lähtee multakin Pujoliiville, kuvista ja elämänmakuisesta bloggaamisesta! Tealle Italiaan - kiitos, että Twitteröit ja bloggaat ja Ravelröit ja neulot kanssani! Erityisesti tykkään tästä postista. Toivottavasti vielä joskus tavataan. Käsitöiden (tekstiili-) ulkopuolelta arvostan hurjasti Norpatin edesottamuksia. Mäkin hihhuloin lokkien kanssa ihan samaan tyyliin. Kiitos! Norpatti on niitä harvoja, joiden tiedän arvostavan arkipäivän hullua kumppanuutta samoin kuin minä itse.
Sitten! Ankkalapio! Voi Salla, vain sinä ymmärrät, miten Liisa-sian kohtalo koskettaa!
Makepeacen blogissa arvostan erityisesti positiivista perussävyä, sellaista elämänoptimismia hjota ei ihan joka tyypissä kohtaa.
Hip, ois vaikka kuinka ja paljon asiaa ja pohdittavaa, mutta jatkan huomenna. Kello on puoli neljä. Krooh pyyh.
Powered by Qumana
Hello, my name is Sanna Machowich and I spent yesterday as a yarnoholic. This is the Future Socks.
Eilinen oli hauska päivä. Midorin kanssa hilluimme taas Wollmeisehiprakassa ja sitten haimme mulle tullista paljon lisää lankaa, koska työtön ihminen tarvitsee paljon neulottavaa. Tämä postaus on siis lankoja, lankoja, lankoja - jos et halua vakavaa sukkalankakuumetartuntaa, kehotan navigoimaan muualle postauksen tässä vaiheessa.
Lorna's Lace's Shepherd Sock Multi 'Roadside Gerry'
This color is the third offering in Lorna's Laces "Color Commentary" series. Each colorway is created by a prominent knit-blogger. This one was designed by Annie Modesitt, prominent knitwear designer. The color honors her husband, Gerry.
Tämä lanka se vasta hassua onkin - neljä 25 gramman vyyhtiä. Teoriassa samaa väriä, mutta värien keskinäinen suhde muuttuu vyyhdistä toiseen.
Lanka on Unique Sheepin Verve, ohut sukkalanka täyttä merinoa. Metrejä on vain 360 per 100 grammaa, mutta lanka on tosi tiivistä. Gluttony socks (Rav link) on tehty tästä langasta.
Itse ajattelin ehkä tehdä tästä suorakaiteen muotoisen kaulaliinan. Ans kattoo.
Aikoinaan joko Titityyllä tai Secret Woolilla (veikkaan Titityytä) oli vyyhti tätä verkkokaupassaan. Katsoin sitä varmaan muutaman kuukauden harva se päivä. Lopulta tuli jotkut käsityömessut ja Tui ja Laika olivat käyneet ostamassa langan nenäni edestä. Röyhkeää. Eivät he tosin tienneet, että olin kuolannut lankaa vaikka ja kuinka, mutta röyhkeää silti!
Nyt sitten loppupalkkani tullessa päätin, että jostain päin maailmaa tällainen vyyhti vielä kaivetaan. Ja kaivoin kans :) Oon hyvä ja lahjakas.
Seacoast Handpainted Merino Tencel 'Gold&Silver'
Tää on päivä Kasbah-kukkulalla...
Handmaiden Fine Yarnsin Casbah on ihana lanka, vaikka vuodesta 2009 alkaen siinä onkin vain 9 % kashmiria entisen 10 %:n sijaan. Eipä tuota tassuissaan ihminen tunne. Toisaalta ei tunne kyllä sitäkään, että langassa on myös 10 % nylonia.
Tämä väri on Masala ja se on helppo uskoa. Nätti! Kamala ja superkaunis. Tuhatta eri sävyä - kunpa ne eivät menisi ihan oksennukseksi neulottuina. Sukat tästä kuitenkin tulee, ehkä äidille.
Tässä sitten toinen saman talon lanka, Fleece Artist Trail Socks. Tätähän tuli Titityyn sukkaklubissa ja tykkäsin sen neulomisesta, joten uusi sellainen oli tilattava.
Väri on kaunis Aurora ja vaikken koskaan ole revontulia livenä nähnytkään, ymmärrän, miksi lanka on niiden mukaan nimetty. Toivon kunnon tuliefektiä sukkiinkin, pliispliispliis.
No nyt on enää yksi lanka esittelemättä, vieläkö jaksatte?
Dream in Colorin Starry, merino-hopeasekoite (98/2%) värissä Bermuda Teal. Voi kunpa saisin kuvaan vangittua tämän värin syvyyden - tämä on oikeasti tähtitaivasta, valovuosittain avaruuden loputtomuutta. Vierastin ajatusta blingblinglangasta, mutta tuo syvä petrooli vaati päästä kotiinsa eli tänne, ja toisaalta halusin testata tätä Hannan kovasti kehumaa lankapohjaa - tässä on siis sama pohja kuin Smooshyssä.
Kaikki langat tilasin Simply Socks Yarn Companystä ja maksoin niistä tullauksen myös, joten ei tämä halvin mahdollinen keikaus ollut. Toisaalta näitä kyllä neulookin tovin jos toisenkin. Kiistelin tullintädin kanssa, voiko puhtaasta villasta neuloa sukkia vai ei.
Powered by Qumana
Tuntuu kuin olisi ollut viikon poissa. Tosiasiassa mä vaan piipahdin viikonlopun mökillä enkä eilen viittinyt blogata mitään, en mihinkään blogiin. Hah! Loma!
Testaan taas uutta writeria, joten vähän jännittää, paljonko joutuu korjailemaan. Kiitos muuten vinkeistä Bloggerin käyttöön - mäkin lisäsin kaikki kuvat ensin, järjestin ne ja aloin sitten vasta kirjoittaa. Sitten meni hermo ja päätin haluta ohjelman, jolla ei tarvitse tietää etukäteen, minne juttu vie (tai menettää hermojaan).
Mökillä oli ihanaa. Oli helle, oli grillattua halloumia, oli viiniä ja kauhean puhdistava vollotuskohtaus, oli sukankudin ja oli paljon naurua.
Makoilin pihakeinussa ja neuloin Artyarns Ultramerino4:sta sukkaa. Onpa muuten ärsyttävä lanka! Tuntuu ihan chenilleltä - kuin ohutta Samosta - ja halkeilee huomaamatta. Miten tää voi olla täyttä merinoa ja tuntua silti ihan sekoitteelta? Onko teillä kokemusta, mitä ootte langasta pitäneet?
Ainoa aidosti miellyttävä puoli on nuo tummansiniset raidat/läiskät, jotka näyttävät ihan marmorilta tai joltain muulta kivilajilta, jota en nyt oikein saa päähäni. Joku metamorfinen kivilaji kai kuitenkin - onko linjoilla geologeja? Miltä sukka näyttää?
No niin, nyt nokka ulos sisätiloista. On kesä!
Tags: maisemat, muu elämä, sukat
Powered by Qumana
En voi uskoa, että kenenkään mielestä "Kakki artistit" ei ollut vuoden paras vitsi. Mua se huvittaa edelleen (mutta mulla onkin nelivuotiaan huumorintaju).
Kummitytön perussukat raparperista
Malli: Oma perussukka
Koko: noin 36 (minne vuodet menee?)
Lanka: Wollmeise 100 % Superwash Merino, Rhabarber, 63 grammaa
Puikot: Knit Pro 2 mm
Kivat tuli ja pääsi eroon tuosta keränlopusta. Mun makuun ihan liian siistiä raidoittumista, mutta ehkä ne on saajan mieleen.
Tässä koko vyyhti käytettynä:
Nyt on raparperikausi langan suhteen ohi. Mitähän sitten?
Mä lähden nyt mökille, jee! Nähdään ensi viikolla.
Oudot taljasukat valmistuivat.
Taljasukat
Malli: Gentleman's shooting stockings - Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjasta
Lanka: Wollmeise 100 % Merino Superwash, väri Zenzi (=Mansikki), kulutus 103 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,0 mm (perhana)
Koko: Noin 44
Pitäis ostaa isommat sukkablokkerit, nuo on oikeasti naisten Bloccit.
Fiilis: Noh... Harvoin tulee tylsää Wollmeisen värejä neuloessaan, mutta nyt toinen sukka meni lähinnä kiukulla. Mustaa, tummanruskeaa ja luonnonvalkoista, lankaan sopimaton pintaneule ja lopulta tylsää raidoittumista. Plääh. Puikotkin oli kakkoset, joten liian nopeasti näiden kanssa ei päässyt eteenpäin. Lopulta eilen meni hermo ja neuloin kuuteen asti aamulla, halusin niin kiihkeästi jo eroon näistä. Onneksi digiboksi oli täynnä hyvää hömppää eikä tänään ollut enää työpaikkaa johon herätä :)
Tänään sain viimein ostettua digitaalisen keittiövaa'an. Se on tarpeen paitsi käsityöhommissa, myös rottia punnitessa. Punnitsinkin samoin tein kaikki sukkalanganjämät, jotka talosta löytyy. Pienimmät säästetyt nötöt oli 13-grammaisia, mutta löytyi myös melkein 70-grammaisia "jämiä".
Jos Wollmeisesta jää 68 gramman jämä, ekaan sukkapariin on mennyt jotain 80 gramman pintaan tai enemmänkin - nuo vyyhdit ovat 150 gramman näennäispainosta huolimatta keskimäärin 160-grammaisia. Eräästä vyyhdistä oli jäänyt vain 45 gramman jämä, joten olen tehnyt itselleni sukat, joihin on mennyt reilusti yli 100 grammaa lankaa. Eikä ne ees oo kauheen pitkät.
Me vietettiin maailman paras juhannus hotellissa ihan täällä kotikaupungissa. Hyvää ruokaa, drinkkejä Kappelissa, pitkiä kävelyitä, herkullisia aamiaisia ja kylpemistä - toki skumppaa ja mansikoita myös :)
Mutta... paskaa musaa:
Kesä! Serranon perhettä telkkarissa, aurinko elinvoimaansa tihkuvissa lupiineissa, mansikat, maitokahvi, kuohuviini, värit.
En uskalla syödä paljoa mansikoita, olin lapsena niille(kin) pahasti allerginen. Mutta mansikoissa on se paha puoli, että heti kun saa yhden syötyä, seuraava alkaa näyttää aivan vastustamattomalta. Niin iso ja punainen! Miltähän juuri tuo maistuu?
Kirsikat sen sijaan... Niitä syön vain muutaman kerran kesässä, mutta litran kerta-annoksissa. Sitten tuskastelen kipeän vatsani kanssa hetken ja vannon ettei koskaan enää... kunnes seuraavan kerran eksyn kirsikkakojulle.
Inspiraatio on ollut hukassa viime päivinä. Olen pyöritellyt tarvikkeita ja kokeillut uusia malleja puotia varten. Hiirikoruja on kyselty lisää, munakoisot eivät kiehdo. Hmm. Ehkä kehitän sarjan pikkueläimistä ja teen seuraavaksi erän kärppiä.
Ja jottei nyt tulisi väärää kuvaa, hiiriä on ollut vain yksi ja se on kauppani toistaiseksi ainoa myyty esine, joten ei tässä nyt mitään kovin hurjaa bisnestä pyöritetä.
Olen pyöritellyt tarvikkeita edestakaisin ja miettinyt, miten ne asettuvat. Napeista on tulossa pinnejä, mutta haluaisin kovasti hyödyntää tuota kaunista turkoosia villaakin niissä. Miten? Ideoita on liikaa, mikään ei nouse ylitse muiden.
Olkoon - mä jatkan näitä sit.
Ihanaa juhannusta kaikille! Mä vietän sen parhaan eli kaupunkijuhannuksen.
Siskonpoikani täytti hurjat kolme vuotta ja vaikka tlaktolipaita lähes valmistui, se tuomittiin purkuosastolle ja odottamaan uutta etukappaletta. Aion leikata sen kahtia, neuloa keskiosan uudestaan ja silmukoida sen yläosaan kiinni. Syksyllä. Onneksi aloitin reilun koon.
Sukat sentään valmistuivat. Mallineuleena käytin jotain nancybushilaista, olisiko railway stitch. Lankoina Indie Dyerin Supersockia, jota jäi omista hanskoistani viime syksyltä, ja Lorna's Laces Shepherd Sockia, jota jäi iskän joululahjasukista. Kakkosen puikot, arvottu määrä silmukoita (48) ja sitten vaan neuloin kunnes lopetin neulomisen. Toivottavasti sopivat.
KIPpailimme eli julkineuloimme lauantaina pienellä porukalla Ursulassa, jonne päädyimme viime hetkillä sateen pelossa. Noh, sää oli tietenkin kuin piknikkiä varten luotu, mutta Ursulassapa oli kuumaa kahvia, kylmää kuohuviiniä ja salaattia - ja sohva :P Ihastelimme Marjutin pelottavan aidon oloista Heimo Vesaa (kirjoitin ensin Vessaa, hah) ja tämän kissaa sekä Zeskan kauniita värjäilyitä. Olin ollut yli vuorokauden syömättä vatsakivun vuoksi, joten salaatti maistui taivaalliselta. Olipa ihanaa taas viettää aikaa hurahtaneessa mutta älykkäässä seurassa, arvon naiset!
Koiranpuolikkaani Vilho P. Piippola tuli hoitoon ja röhkii tuossa kainalossa. Uskomatonta, miten äijä toi piski on - toisin kuin elämääni viimeisten 25 vuoden aikana kuuluneet narttukoirat, tämä haisee koiralle koko ajan, sellaiselle urosuholle (u-ros-u-hol-le, ei u-ro-su-hol-le). Se röyhtäilee ja tutkii pallejaan aina yhtä hämmästyneen oloisena. Sen lisäksi siitä puuttuu kaikki sulavaliikkeisyyden kaiutkin, se kaataa kaiken minkä ohittaa (välillä itsensäkin). Se painaa nelisenkymmentä kiloa eikä silti ymmärrä ettei ole sylikoira vaan kauhea jyhmy. Ei se penaalin terävin kynä, mutta sitäkin hyväntahtoisempi ja -tuulisempi. Luppasilmä pusupoika. Pönttö.
Iskän rapusukat tulivat valmiiksi yllättävän nopeasti, kun sain taas tartuttua niihin. Kahden millin puikot miesten sukissa ovat ihan naurettava idea. No mutta - tilannetta tasapainotti takaraivossa lurkkiva traktoripaita, jota olisi Ihan Pakko tehdä ja kiireellä. Tilanne oli sama kuin opiskeluaikoina tenttiinluvun ja sämpylänpaiston välillä. Jälkimmäinen alkaa maagisesti kiinnostaa juuri ratkaisevalla hetkellä.
Rapusukat
Malli: Oma perussukka, 80 silmukkaa, 7 cm:n kantalappu
Lanka: Tofutsies (voitettu Arjan blogiarvonnassa, kiitos Arja!), n. 85 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,0 mm
Koko: n. 44
Kaiken kaikkiaan oikein kiva kokemus, lanka oli mukavan kesäistä ja uskon isän tykkäävän näistä kovasti.
Sukantarvettahan normaalissa suvussa riittää aina, joten iskin heti seuraavat puikoille (edelleen se moljottaa mua tuolta vasusta se traktoripaita...):
Nämä tulevat viikonlopun synttärisankarille, joka ihailee tlaktoleita, Lobin Huudia, Männiä (Spider-man) ja Maltti-autoa koko pienestä kohta kolmivuotiaasta sydämestään. Se tlaktolipaita pitää siis saada ihan oikeasti valmiiksi! Heti, kun se on valmis, saan palkita itseni jollakin näistä:
Meikäläisellähän on nyt tässä edessä tämä kaiken muuttuminen. Ty
ön loppuessa lähtee tuo HP:n läppäri, joka on tosin aiheuttanut oman osansa harmaista hiuksistani, mutta jonka olen viilannut toimivaksi monien yritysten ja erehdysten kautta. Bloggaamiseen olen tottunut käyttämään Windows Live Writeria. Kuvat taas olen pienentänyt näppärän kokoisiksi Office Picture Managerilla ja tarvittaessa korjannut Digital Image 7.0:lla. Pienennetyt kuvat on supernopeaa ladata Flickriin, josta taas käytän niitä joka paikkaan.
Nyt istun ja tuijotan tätä MacBookiani. Tää on valkoinen ja nätti, on akkukestoa ja syvää hiljaisuutta verrattuna vanhaan ylikuumenevaan höyrykoneeseen. Mutta kaikki toimii vielä niin vääristä paikoista :) Montakohan kertaa olen jo ryssinyt lomakkeen kirjoittamisen, kun olen @-merkin sijaan onnistunut antamaan jonkin ihme komennon?
Kuvat sain ihan itse importattua tässä vissiin pariinkin paikkaan, sain ladattua Chocoflop-nimisen ohjelman niiden käsittelyä varten ja tutustuin iPhotoon. Voi hyvää päivää miten vaikeaa on vanhalle koiralle opettaa uusia temppuja! Enhän mä niitä kuvia saanut pienennettyä noin vaan. Luultavasti sekin on jotenkin niin helppoa, etten vaan tajua sitä. No. latasin ne sitten täysikokoisina Flickriin - onneksi mulla on Pro-tili sinne, muuten olisi ollut kuukauden latausraja jo täynnä.
No sitten tämä kirjoittaminen. Bloggerin editoriahan mä en vaan suostu käyttämään, olen tarpeeksi pelleillyt niiden rivinvaihtojen ja kuvanasettelujen kanssa. Nyt on kokeilussa Ecto-niminen ohjelmisto, jonka sopeutumisesta omiin tarpeisiini en ihan vielä ole varma. Jos mun blogit siis tekevät jotain kovin kummallista tai näyttävät oudoilta, syyttäkää ensin Ecto ja sitten vasta mua. Niin, ja kertokaa mulle jos näin käy.
Tässä editorissa on omat jekkunsa, ja asiaa monimutkaistaa vielä osaltaan se, että mulla on täällä vissiin kuuden blogin asetukset. Rakensin yhteen blogiin tarvittavia html-tageja, jottei niitä tarvitse kirjoittaa itse esimerkiksi kuvaa lisätessään, mutta eiväthän ne välity tietenkään kaikkiin blogeihini. Varsin epäloogista - en mä halua kirjoittaa muusta elämästäni eri tekniikalla kuin käsitöistäni. Vai oisko se ihan vaan kupru?
Tän viikon vois melko huoletta nimetä Wollmeise-viikoksi. Olen tehnyt kahta asiaa – puuhannut suomalaisten Etsy-myyjien verkostoa ja toikkaroinut Wollmeise-huumassa. Koko viikon.
Eilen kokoonnuimme Ursulaan kälättämään. En tajua – noissa tilanteissa multa lähtee viimeisetkin käytöstapojen rippeet ja huudan muiden päälle täysin estoitta. Mikä siinä on, että kun vajaa 30 neulojaa istutetaan saman kakkuapajan ääreen, ei enää voi odottaa omaa puheenvuoroaan? Eikä olla puuttumatta joka puheenaiheeseen.
Eilen tuli myös postissa Wollmeisen sukkaklubin viimeinen lähetys. Ehkä kokonaisuutena lähetyksistä vähiten mieluisa mulle, en vaan noiden pinkihtävien juttujen kanssa osaa toimia. No mutta, katsotaan… Sininen lanka oli puolestaan hyvä, ei perussinisensä vaan sen upean petroolinsävyn vuoksi. En saanut siitä mitenkään hyvää kuvaa aamulla, odottelen siis kirkkaampaa päivää.
Tuon lähetyksen lisäksi minä ja eräs nimeltämainitsematon kanssaneuloja olemme menettäneet mopedin hallinnan yhdessä tuumin Wollmeisen nettikaupassa. Kaksi stalkattua päivitystä samalla viikolla, molemmissa ehdin ostoskorin kanssa Paypaliin ennen kuin kauppa oli tyhjä. Nyt odottelen sitten lisälähetyksiä, tulee viiniä ja wasabia, camparia ja vaikka sun mitä. Viittä väriä itselle, yksi vyyhti suoraan vaihtoon. Brr.
Kaiken tuon suuruudenhulluuden jälkeen kaipasin kipeästi jotain pientä ja vaatimatonta, ja valmistui tällainen:
Joskus aikoinaan Ilu mietti blogissaan (siinä toisessa), mikä saa ihmisen viihtymään kaupungissa. Ei oo vissiin eka kerta, kun olen julistanut rakkauttani Helsinkiin. Meillä on ihanan levollinen, tyyni suhde, josta ei kuitenkaan puutu intohimoa.
Toissapäivänä meillä oli treffit, kun kuljeskelin taas päämäärättömästi pitkin rantoja. Tällä kertaa en keskittynyt rakennuksiin, vaikka nekin ovat ihania, vaan siihen toiseen puoleen tästä ahdistavasta betoniviidakosta.
Lähin rantani. Viitisen minuuttia meiltä kävellen.
Ja sitten sitä teollistuneempaa maisemaa – yksi lempimaisemistani:
Sulassa sovussa:
Ja lisää syreenejä:
Nämä kuvat ovat helpon kävelylenkin varrelta, kun lähtee kotoamme länteen päin. Idän puolella puolestaan aukeaa keskuspuisto eli hehtaaritolkulla metsää. Mun betoniviidakko <3
Silti mulle rakkainta ovat suunnat suoraan etelään ja pohjoiseen, koska niissä on taloja ja teitä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy käsitöihin? Ei kai mitenkään, paitsi että tämä on mun elämä. Niin, ja kyllä mä tolla reissulla kuvasin käsitöitäkin:
Edellisen arvonnan (20 000 kävijää mittarissa) voittaja oli siis anonyymi kommentoija kommenttinumerolla… ööh… 28(?) eli Piritta. Hän laittoi eilen viestiä, että paketti oli saavuttanut määränpäänsä, joten uskallan paljastaa sisällön täällä.
Lupailin virkkuuteemaista pakettia ja mitään muuta siihen ei päätynytkään: Neljä eri väristä kerää Rowanin puuvillaa, virkattu tiskirätti ja rintakoru sekä kirja “200 crochet blocks for blankets, throws and afghans”. Toivon, että kirjaa voisi soveltaa vaikka kassin tekoon, sellaiseen nuo langat varmasti riittävätkin.
Tiskirätti näkyy huonosti – se on Muskatista virkattu ja harmaa:
Ja rintakoru lähempää:
Kokosin paketin ihan sen mukaan, mikä itseäni miellyttää – toivottavasti ei mennyt ihan metsikköön.
Täällä kukkii.
…mutta tällä kertaa hieman eri luonteisesti kuin ennen. Julistan nimittäin oman Etsy-kauppani avatuksi! Ho-hoo!
Vaikka valikoima on vielä hyvin vaatimaton ja varasto pieni, tämän puuhaaminen on vienyt tehokkaasti kaiken käsityöajan viime aikoina. Tällä hetkellä valikoimassa on jääkaappimagneetteja ja rintakoruja (ja yksi pinni) ja niiden väsääminen onkin niin kivaa, että niiden ympärillä aion pyöriä jatkossakin. Muutakin on mietinnässä, mutta katsotaan nyt…
Tarkoitus on myös saada aikaan Etsy Team (myyjien virtuaaliyhteisö) suomalaisille Etsy-kauppiaille ja sitä myötä Etsy-asioihin ja promootioon keskittyvä blogi, jottei tarvitse täyttää tätä blogia näillä etsyilyillä. Teamin voi kuitenkin perustaa vain, jos siihen on jo jäseniä ja alustava suunnitelma toiminnalle.
Jos siis olet suomalainen Etsy-myyjä ja sinua kiinnostaa joko kirjoitella blogia kanssani tai ainakin saada omia tuotteitasi esille siihen, laittele mulle mailia tai blogikommenttia. Työstän tiiminperustushakemuksen varmaan ensi viikolla.
Semmottiistämmöttiis. Menkää ostamaan juttuja.
Vietimme koko viikonlopun vanhempieni mökillä, jsota kovasti rakennetaan heille eläkevuosien kotia. Lähdimme sinne lähinnä tarkoituksenamme auttaa puuhellan kantamisessa, mutta niin sitä vaan nautti taas olostaan, että oli haikea lähteä tänään kotiin.
Yläkuvassa on huussi, ensimmäinen tönö joka tuolle tontille nousi joskus viisi-kuusi vuotta sitten.
Raparperi yritti tuhlata voimiaan kukkimiseen. Kukka pääsi maljakkoon ja allekirjoittanut pilkkoi mukaansa purkillisen meheviä raparperinvarsia piirakankiilto silmissään.
Lähin järvi sijaitsee muutaman kilometrin päässä mökiltä. Kävimme venerannassa haistelemassa ilmavirtaa (joka oli kyllä aika mitätön) ja lepuuttamassa silmiämme helleauringossa kimaltavassa järvessä.
Itse mökkiä isäni rakentaa lähinnä yksin, joskus lankomiehensä kanssa. Toki äitini auttaa minkä osaa, jaksaa ja ylettää, mutta ei äiti kuitenkaan mikään timpuri ole. Mökki valmistuu siis hyvin hitaasti, viikonloppuisin naula, lauta tai laatta kerrallaan. Nelistään saimme kannettua painavan puuhellan tulevaan keittiöön ja suunnittelimme sen äärellä jo tulevaisuuden uunipuuroja, lanttukukkoja ja juurespatoja.
Meikäläinen nukkui autuaasti päiväunia pihakeinussa akuankka naamallaan sillä aikaa kun isä imaisi pumpulla kaivon puhtaaksi jokavuotista pesua varten. Kaupunkilaistyttö ei tiennyt, että se on joka vuosi pestävä. Aina oppii.
Syksyllä saadaan lopullinen vesipumppu ja viemäröinti kuntoon. Samalla varmaan mökkielämän painopiste siirtyy pihan “pikkumökistä” eli yksihuoneisesta majapaikasta tänne varsinaiseen mökkiin.
Ensi kesänä saadaan varmaan parveke rakenteille ja sitten julkisivun maalaus loppuun. Mitäs sitten? Sitten on jo suunnitteilla autotalli, pikkumökin remontoiminen fiksummaksi vierasmajaksi ja ainakin parinkymmenen puun kaataminen. Sitten pääseekin aloittamaan pihaa…
Ihana, rakas paikka. Kerrostakaan en kutonut eikä tehnyt edes mieli, olin lomalla siitäkin.
Eilen saatiin taas kunnon naurut meikäläisen käsityöharrastuksen kustannuksella. Katselin Huippumallia ja virkkasin menemään. Hips vaan, valmista tuli, neula käteen ja ompelemaan…
Lopulta Huippumalli loppui ja kassi valmistui. Työnsin sen käsivarren mitan päähän itsestäni, roikotin sitä silmien korkeudella ja katsoin tulosta ensi kerran.
Tällä lailla se näyttää ihan kelvolliselta (kassi, ei tuo kamala kuva). Kyseessä on siis Fat Bottom Bag (Rav) Stitch’n’Bitch Crochet – Happy Hooker –kirjasta. Väri on oikeasti supertumma violetti, Muskatin ihana, syvä väri. Pinta on mielenkiintoista ja malli on viehko. Mikä sitten meni pieleen (tuon kuvan lisäksi - otin salamalla kuvia aamulla, kun aurinko ei vielä paistanut sisään)?
No noi kahvat on isommat kuin itse laukku. En kertakaikkiaan pysähtynyt katsomaan, miltä ne näyttää yhdessä. Edes siinä vaiheessa, kun päätin tehdä ekstravahvan kaksinkertaisen sauman kahvoja kiinnittäessäni en viitsinyt tarkistaa, sopivatko ne yhteen.
Mies ei yleensä juuri osaa kommentoida käsitöitäni, mutta nyt hänkin osasi revetä nauruun laukun nähdessään ja moitti minua tunariksi. Olisiko noin? No mutta muuten laukku on valmis, ihana ja kesäinen, vaihdan vaan kahvat kunhan saan ostetuksi pienemmät.
Ja koska kerralla ei voi onnistua missään, en tietenkään saanut kaikkia langanpäitä peitostakaan pääteltyä. No, koska niitä jäi (toivottavasti) vain yksi, se on alle prosentti kaikista langanpäistä peitossa. Alle prosentti sallitaan. Katselin iloista vihreää langanpäätä, kun se hulmusi kesäisessä tuulessa peiton ollessa ulkona kuivumassa. En jaksanut närkästyä sille, hymyilytti vain.
Aamukammassani työn suhteen on jäljellä 12 piikkiä. Juhannuksena olen vapaa tekemään itselleni taas uuden elämän. Ei kellään olisi töitä hyvälle tiedottajalle? Myös rahakkaat tarjoukset neulojana työskentelystä otetaan huomioon.
Hih, ihan kokonaisen peiton tein, ihan ite, näillä käsillä! Ja koska se on kanttiinsa n. 175 cm, s ei ole edes mikään vauvanpeitto vaan ihan oikea torkkupeitto!
Siellä se nyt on pihalla asettumassa. Se kävi kylvyssä ja lingossa ja meni ulos.
Näyttää vähän tyhmältä kun nuo keskustan raidat on neljä kerrosta paksuja ja ulompana vaan kolme. Mutta siihen oli kaksi oikein pätevää syytä: 1) Uloimmat raidat vei jo nyt sata grammaa lankaa, neljällä kerroksella ne olisi vieneet 130 grammaa, mikä olisi ollut tyhmää, koska kerät ei olisi koskaan menneet tasan ja 2) oliko vähän tylsää virkata jo kolmattakin kerrosta noilla reunaraidoilla! Lopulta vei jo kolmisen tuntia päästä kerran ton peiton ympäri.
Lihava mummo
Malli: Todella iso isoäidinneliö + scallop edge (mikä se on suomeksi?)
Koko: n. 175 x 175 cm, paino 1200 grammaa ja risat.
Koukku: 4 mm
Langat: Mandarin Classic (keltainen, sininen, vaaleampi vihreä ja lämpimämpi luonnonvalkoinen) sekä Drops Muskat (Tumma harmaa, tumma vihreä ja harmaampi luonnonvalkoinen)
Fiilis: MUN! Tää jää kotiin.
Mulla on voittaja! En tosin voi kertoa teille hänen nimeään, koska hän oli eräs anonyymeistä osallistujista, mutta hänelle on jo lähetetty postia.
Koska oletan, että hänellä ei ehkä ole blogia, esittelen arvontapalkinnon täällä sitten kun aika on kypsä.
Kiitos KIITOS kaikille osallistujille ja lukijoille ja pusmus.
Arvatkaas kuinka allekirjoittaneelle kävi tänään? Olen kytännyt Wollmeisen päivitystä joka ikinen päivä jo pari viikkoa. Tiesin jotenkin, että tänään se varmasti tulee ja olin jo teroittanut paypalini valmiiksi aamuista kyynärpäätaistelua varten.
Ja sitten nukuin pommiin. Tuhisin onnellisena tuolla makuuhuoneessa ja näin unta, että olin viihdyttäjänä New Yorkiin matkalla olevassa laivassa, ja ohjelmanumerona oli opettaa avaruusolennoille Quenyaa, erästä Tolkienin haltijakieltä. Lisäksi se kaikki oli lavastusta – kyseessä oli oikeasti Bond-elokuva, mutta meille näyttelijöille ei oltu kerrottu juonta etukäteen, eli kyseessä oli tavallaan roolipeli. Se oli jo melkein niin outo uni, että yks Wollmeise-päivitys sinne tänne.
Mitäs tästä pidätte?
Ihana kevät!
Sori, monta kuvaa, mutta kun eilen illalla sää sitten kuitenkin kirkastui ja ehdin vielä viimeisille kerrostalojen välissä läikkyville auringonsäteille ulos kuvaamaan. Ihanaa valoa!
Varrashuivi äidille
Malli: Ei mallia, 40 silmukkaa, 60 toistoa.
Välineet: 4 mm virkkuukoukku, 20 mm pitkä puikko.
Koko: 20 x 190 cm
Lanka: Handu’s Handdyed bambu-silkkisukkalanka, väri ehkä jotain kukkiviin ruusupuihin liittyvää.
Fiilis: Nätti tuli. Lanka toimii tuossa hyvin.
Jos varras- eli lastavirkkaus on vieras tekniikka, kurkkaa Käspaikan wikiartikkelia. Helppo tekniikka! Puikon paksuutta vaihtelemalla saa erilaista ilmavuutta ja pingotuksen tiukkuudella on helppo vaikuttaa lopulliseen ulkoasuun. Käspaikka listaa myös seuraavat englanninkieliset nimet, joista voi olla apua googlauksessa:
Mä tein aluksi esim. roskasihvelin varren ympärille, mutta ostin sitten noi isot puikot tota varten. Uskoisin, että tuollaiseen pitkään puikkoon saa tarvittaessa pari sataa silmukkaa ängettyä. Olen tehnyt myös 10 mm puikolla, ja sillä saa aika tiivistä pintaa jo sukkalankavahvuuksilla.
Ganeshas
