tiistai 30. joulukuuta 2008

Miesparat - vai kuinka?

8 kommenttia:

Tikru vinkkasi hauskasta blogista - neulojan/kutojan aviomies kirjoittaa elämästään käsitöiden kanssa. Toivottavasti blogi saa jatkoa, on nimittäin aika mielenkiintoista lukea sitä toista näkökulmaa asiaan.

Oma miehekkeeni on aivan hämmentävän kärsivällinen. Eräänä päivänä hän nosti terävän neulan lattialta ja ojensi sen mulle: "Ei pidettäis näitä neuloja lattialla."
Ajatuksissani jatkoin neulomista kunnes mies keskeytti mut taas. "Eikä sohvalla." Olin vain laittanut neulan sohvan käsinojalle ja jatkanut silmukoiden laskemista.

Meillä lojuu keskeneräisiä töitä joka puolella. Kasaan ne siististi laatikoihin kerran viikossa suunnilleen, mutta ei aikaakaan, kun ne ovat taas ryömineet ympäri kämppää. Pöydällä on kuvattu lankavyyhti ja pipo, sohvalla on kaksi sukankudinta, sohvan vieressä tuolilla päättelyä odottava lapanen ja sohvan vieressä puikkomuki kumollaan.

Makuuhuoneen nurkassa on pahvilaatikko, jossa on tullut lankoja jostakin päin. Todennäköisesti Secret Woolilta, jossa on muuten ale. Roskiskatokseen asti se pääsee ehkä kesän korvilla. Siihen mennessä se saa joitain kavereitakin. Kaapin päällä on kaksi pahvilaatikkoa lankoja, yöpöydän vieressä laatikko ja kori lankoja. Yöpöydällä on kaksi puikkoa ja kerroslaskuri, hakaneuloja ja keskeneräinen sukka. Ruokahuoneen vitriinin päällä on sukkalankoja jo neljässä maljakossa (tai yksi niistä on kyllä salaattikulho).

Illalla nainen riehuu. Ohje hukassa. Se ohje on vaan kirjallisena, neljä aanelosta, jossain täällä. Mies yrittää katsoa telkkaria naisen repiessä hiuksiaan. "Mä haluun alottaa ne sukat NYT!" Lopulta ohje löytyy kirjahyllystä ja nainen valikoi puikkoja pitkään ja hartaasti sohvan vieressä olevasta kasasta. Lopulta hän asettuu sohvalle neulomaan. Asentoa parantaessa löytyy selkää ikävästi painanut lankakerä.

Miten ne jaksaa? Miksi? Onko muiden neulojien kotona aina hallittua ja siistiä, onko mun mies pyhimys? Onko satunnainen villasukkapari tai Jacques Cousteaun pipo todella kaiken tuon kärsivällisyyden arvoista?

perjantai 26. joulukuuta 2008

ja sanaton on sydämeni kieli

2 kommenttia:

Nyt esittelen ensin jonkun toisen neulomuksen - sain nimittäin käsinneulottua joululahjaksi. Tasaisen jäljen takana on anoppiehdokkaani, joka viime jouluna varusti mut aloe vera -sukilla ja nyt teki musta ihan oikean plinsessan näillä helmirannettimilla. Simppeliä ainaoikein-neuletta poikittain, pientä aaltoreunaa ja kirkkaita helmiä. Vitsit! Niin nätit, yksinkertaiset ja ylelliset. Pehmeää vauvavillaa.

Muutenkin mä oon sanonut, että mulla on maailman fiksuin anoppikokelas. Kertaakaan ei olla vielä nahisteltu mistään, minkä lisäksi se tekee vieläpä hyvää ruokaa ja neuloo. Eikä puutu meidän asioihin. Kaikkea hyvää ihanille anopeille ja miniöille!

Mun joulu oli aivan ihana. Pukki oli rikas monella tapaa - kotiamme varustettiin pyyhkein ja lakanoin, leivänpaahtimin, sähkövatkaimin ja kynttilöin. Salaattikulho ja hyvä leikkuulauta olivat "tilattuja" lahjoja, kaikki muu yllätti. Mies lahjoi mua kotimaisella sarjakuvalla.

Joulussa toki on muutakin tärkeää kuin lahjat *virnistys* Kehtaan sanoa noin, koska olen ehdottomasti ennemmin lahjojen antaja kuin saaja. Nytkin omia paketteja enemmän kuumotti se, koska voi soittaa siskolle ja kysyä, mitä muksut pitivät männisukistaan ja villatakeistaan, sopivatko pipot ja oliko kaikki mieleistä. Lahjat on ihania! Ja niitä voi varustaa myös ilman rahaa, ihan tosi.

Niin, se muu tärkeä. Mummi oli pirteä. Huonokuuloinen ja omissa ajatuksissaan, mutta jaksoi istua ja seurata sukulaisten jutustelua. Rutistettiin kovasti taas kun erottiin. Käyn liian harvoin. Kaikki on liian harvoin, jos jokainen tapaaminen voi olla viimeinen.

Mummokin oli hyvällä tuulella. Vierailu sinnekin oli mukava (jo toinen mukava vierailu siellä tänä syksynä!).

Miehen vanhemmilla oli jo viini ja Trivial Pursuit esillä kun pääsimme sinne. Joka joulu kaikki kuusi nappulaa kiertävät ympyrää "mylpyröistä" taistellen. Jos peli pitkittyy, täytyy pitää taukokin, sillä puolen yön aikaan katetaan pöytään kahvi ja likööri, salaatteja ja juustoja. Naurua riitti pikkutunneille, anoppi pelkäsi jo meidän häiritsevän naapureita.

Aamulla unta riitti puolen päivän paremmalle puolelle. Aamiaisen palan painikkeeksi katsoimme Joulutarinan. Ihana, kiireetön joulu.

Itse varustin omia vanhempiani kylmää vastaan jouluna. Äiti sai parin keväällä neulottuja sukkia ja isälle väänsin simppelit sileät sukat parina päivänä ennen aattoa. Tai no parina päivänä - aloitin lauantaina ja neuloin keskiviikkoaamunakin vielä vähän. Päättely, prässäys ja vielä kuumana pakettiin ja kassiin. Tiukille meni. Pirun hitaalta tuntuu nelikolmosiin jalkoihin neulominen, vaikkei ne edes ole miesten jaloiksi isot.

Lankana on Lorna's Laces Shepherd Sock Multi, väri Devon, eikä sitä mennyt läheskään kahta vyyhtiä (yksi vyyhti on 57 grammaa).

Malli on perus - 17 silmää puikolla, ranskiskanta ja muuten vaan paahdetaan suoraa silmät ristissä.

Toivottavasti kaikilla on ollut levollinen joulu. Ihania välipäiviä!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Hukassa

Ei kommentteja:

Nyt on taas maailmankirjat sekaisin. Tein eilen kahdet pitkään notkuneet kärjen silmukointia vaille valmiiksi. Sitten huomasin, ettei työkalukoteloani ole missään - siis sakset, neulat sun muut ovat kaikki jossain hukan teillä. Raivostuttavaa.

No, ei se mitään, jatkan kesken olevaa Lehmusta, joka on ollut pian puoli vuotta työn alla. Mutta kun ei löydy sitäkään mistään!

Sitten on kesken yhdet sukat, mutta ne on työpaikalla ja minä kotona. Sitten olisi kesken serkun vauvan huppari, mutta sen napit ovat työpaikalla, minä kotona.

Kerrankin olisi intoa tehdä keskeneräisiä, mutta ei.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Wollmeise!

Ei kommentteja:

Wollmeise, villatiainen, lähetti toisen neljästä klubipaketista. olin jo ehtinyt käydä kyyläämässä spoilausketjussa Ravelryssä, joten tiesin, mitä odottaa. Silti pakkauksen avaaminen oli yhtä juhlaa, aivan kuten viimeksikin.

En ole vieläkään saanut neulotuksi yhtäkään noista Wollmeiseistani. Olen nähnyt niiden hinnat eBayssä sun muualla enkä raaski ottaa niitä muoveista! Ei sillä, en mä niitä aio myydä, mutta muoveissa ne on sentään turvassa.

Näin ne marinoituvat, suuressa lajimaljassa ruokailutilan vitriinin päällä. Viittä vyyhtiä enempää tuohon maljaan ei mahdu, joten ennen maaliskuuta osa noista on yksinkertaisesti pakko neuloa pois.

Äärimmäisenä vasemmalla on La Digitessa, muut ovat klubilankoja. Uusi postitus vasemmalta lukien kolmas ja neljäs vyyhti

Postituksen teemana oli lapsuuden haaveet. Claudia kertoi kirjeessään lapsuutensa jouluhaaveiluista ja lapikkaistaan. Värit ovat Saami ja Jultomte. Lisäksi saimme pienet piparimuotit, hieman karkkia, lankanäytteen worsted-paksuisesta langasta sekä kuusiaiheisen silmukkamerkin <3

Aivan ihastuttava paketti. Kerholaisten keskuudessa Saami on jakanut mielipiteitä, onhan se aika räväkkä, mutta omaa silmääni se miellyttää juuri sen vuoksi. Saas nähdä, miksi se haluaa ruveta isona.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Titityyn lankaklubin loppu

Ei kommentteja:

Minulla on joulukuusi. Isä kaatoi sen Puolen hehtaarin metsästä eli mökkitonttimme valtaisista kuusivarannoista ja ekologisessa mielessä ajoi sen autolla Pirkanmaalta tänne Helsinkiin. Mukana seurasivat kuusenjalka, lähes 30 vuotta vanha kuusenmatto ja lapsuuteni kuusenkoristeet - mm. se vahankeli, jota luulin puolitoistavuotiaana suklaaksi ja jossa on ampaanjäljet. Tänään tippa silmäkulmassa laitoin elämäni ensimmäistä luonnonkuusta. Pakko oli ottaa se jo käyttöön, kun ei ole parveketta eikä siellä olisi pakkasta kuitenkaan.

Nyt naurattaa! Katselin Titityyn puodista, mitä värejä sukkaklubilangasta on olemassa. Ajattelin, että onpas minun värisiä lankoja, upeita sävyjä, oikeastaan kaikki paitsi tuo Apple Blossom :D Ja sehän sieltä napsahti :) Siitäs sain!

Ei sillä - ei siinä ole mitään vikaa ja siitä varmasti syntyy mukavat lahjasukat jollekin Oikein herkulliselta neulottavalta se näyttää.

Lahjaksi Tiina lähetti ihanaa sukkalankaa 50 grammaa, värini taitaa olla "Ranta". Siinä on tismalleen meikäläisen värinen lanka ja siitä syntyy itselle jotakin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kasa valmiita

3 kommenttia:

Nyt on kuulkaa millä mällätä :) On valmista jos jonkinlaista.

Ensin kummitytön FLS.

February Lady Sweater (hihaton)
Lanka: Samos Lollipop (Menitasta eurolla kerä - ja niitä on siellä edelleen!)
Puikot: 4.0 mm
Napit: Buttons by Robin, Etsystä

Toiseksi lankomiehen pipo. Nyt sai siskon porukasta jokainen pipon pukinkonttiin, langon versio on Twilleys of Stamfordin Freedom Woolia, samaa, josta tein siskolle kesällä Pinwheel Sweaterin. Malli on ihan omasta päästä ja tarkoitettu koirien kanssa metsässä rymyämiseen: 75 silmukkaa, reunus ainaoikein, raitaa hatusta vedettynä kunnes musta lanka loppui ja kavennukset viidellä säteellä. Tuli sopivan kokoinen!

Kun läiskäisin pipon Ravelryyn, Makepeace oli jo salamana kyselemässä, mistä moiset nimilaput. Etsystä nämäkin, myyjä on JennifersJewels. Jennifer tekee edullisia lappuja, niin kiinnisilitettävinä kuin -ommeltavinakin versioina. Hänellä on iso valikoima valmiita malleja, mutta tekee myös asiakkaan suunnitelman mukaisia. Olen hyvin tyytyväinen. Nämä ovat oikeastaan sellaisia auki ommeltavia lappuja, mutta ompelin ne pipoihin ikään kuin "takasaumaan" kaksin kerroin kiinni.

"Männisukatkin" valmistuivat. Männi siis on Einon kieltä, synonyymi Spidermanille, joka jostain syystä nousi yllättäen pojan suurimmaksi sankariksi. Kotona ei tosin Männi ollut ollut esillä, olisiko tarhasta joltain kaverilta Männitietoisuus noussut?

Sukkien ohje siis Arjalta. Kiitos, Arja!

Ja vielä yksi asia: Päivikki oli lähettänyt minulle kauniin neuleaiheisen joulukortin. Lämmitit mieltäni kovin, kiitos kortista! SNY-syksyn muisto muuttui vieläkin kultaisemmaksi.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Männi

2 kommenttia:

Vois ehkä joskus saada asioita valmiiksi jos ei ois koko ajan alottelemassa uusia. Muttakun!

Arjan blogissa oleva Spiderman-sukkien ohje hellyytti mut ihan täysin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Jotain valmista - ja jotain keskeneräistä

Ei kommentteja:

Sain viimeinkin siskonpojan neuleen valmiiksi. Joulupukki alkaa teputella jalkaansa jo varsin kärsimättömän oloisesti...

Nätimpiäkin juttuja olen saanut elämässäni aikaan, mutta toisaalta, tuosta kasvetaan kuitenkin ulos kuukaudessa tai kahdessa.

Neuletakki pojalle
Malli: Runaround Raglan (Ravelry-linkki)
Lanka: Samos Lollipop, Menitasta eurolla kerä
Puikot: Vitoset
Napit: Pienet kantanapit Kirstikistä

Tähän pitäisi vielä saada jotain tolkkua:

tiistai 9. joulukuuta 2008

Mä en alistu, en!

2 kommenttia:

Täällä on vaivannut pahemman luokan neuleplääh. Tai ei se edes mikään plääh ole ollut, vaan "haistakaav*ttus**tanamäjaksateitäkatella"-tila.

Kaikki alkoi Turn a Squaresta. Makee pipo, ajattelin, teen faijalle tuollaisen joululahjaksi. Ja eikun Priimaan ostamaan Emua ja Noro Kureyonia. Jee jee, iskälle pipo. Paitsi että siitä tuli ihan teltta.

No ei se mitään, pipo se vaan on. Uutta puikoille muutamaa silmukkaa pienempänä. No, seuraava potilas mahtuu ehkä kääpiölle. Olo alkoi olla kuin Kultakutrilla. Liian pieni, liian suuri - missä se "ihan sopiva" on?

Pipot on ihan tyhmiä. Olkoon. Siskonpoika saa pygmipipon ja iso pipo kokeilee kuumaa kylpyä.

Pipot
Malli: Turn a Square (Ravelry-linkki)
Langat: Emu Superwash, 7 Veljestä, Noro Kureyon
Puikot: n. 4 mm molemmissa