I have a shitload of spring anxiety this year. Usually at this time of year I am excited and full of energy. Now I just can't be bothered. I can't even make myself take pictures of finished projects. Well, I did snap a few pics of a pair of socks I finally finished.Näissä kuvissa näkyy myös hyvin, miten eri paria meikäläisen nilkat tällä hetkellä (ja osin tulevaisuudessakin) ovat. Vasen nilkka leikattiin taas tuossa helmikuun lopussa ja nyt sen pitäisi olla pitokunnossa loppuelämän :) Uskomatonta, miten joskus angstasin paksuista nilkoistani - nyt ei haittaa yhtään, minkämuotoiset tassut on, kunhan niillä pääsee. Ja niillä pääsee!
Interesting pictures: you can really see, how different my ankles are after three surgeries on the left one. The latest - and last! - surgery took place in late February. I can't believe how I used to be ashamed of my thick ankles :) Now I could not care less, as long as they work as they are supposed to. And boy, they do!
Muistaakos näistä enää, mikä mallikaan tää oli? Veikkaisin Stepping Stonesia, joka Ravelry-haun myötä näyttää tutulta, ja olisi siis kirjasta Knitter's Book Of Socks. Lanka on kuitenkin Väinämöistä, myös ajalta ennen värikarttoja. Puikot 2,25 mm.
These took so long I can't even remember the name of the pattern. If I had to take a guess, I'd go with Stepping Stones from Knitter's Book of Socks. What I do know is that the yarn is Knitlob's Lair Väinämöinen. The needles were size 1 (2.25 mm).
Toinen homma itselle on Wollmeise-villatakki, pitkästä aikaa. Pakko olla sellainenkin neule tekeillä, jota voi kuljettaa mukana (kaksi muuta kesken olevaa on sellaisia, että niitä neulotaan vain puhtain kätösin kotisohvalla).
Something else I am knitting: A Wollmeise cardigan for myself. I need to have something in the works that I can throw in my bag and take with me everywhere. Other things I am working on are only touched with clean hands while at home.
Ja tää tosiaan kulkee mukana.
I really carry this with me wherever I go.
