Muistoja / Memories

Tänä jouluna mulla on ollut ikävä mummoa. Näin kauan siinä meni, melkein puolitoista vuotta mummon poisnukkumisesta, ja ikävä iski ihan kirkkaalta taivaalta. Se tuli pienistä puroista, joulunodotuksesta, ruokamuistoista, käsityöajatuksista. Muut surut voimistivat jotenkin sitä kaipuuta. Lopulta sitä istui autossa kyytiläisenä, matkalla joulunviettoon, katseli lumista maisemaa ja itki ikäväänsä - ensimmäistä kertaa.

This Christmas-time it hit me and it hit me hard: I miss my nan. It has been almost a year and a half since she died and now I feel it for the first time. The approaching Christmas, memories that involve foods she cooked, knitting gifts... it all wound together and formed a very strong feeling of sorrow and lost. I sat in our little car on my way to spend Christmas with my future in-laws and cried for my nan.

Mummola oli vanhahko puutalo, rakennettu juuri ennen Kennedyn virkakautta. Siellä oli oma hajunsa, kaikki haisi mummolalta. Myöhemmin olemme todenneet, että taisi olla yhdistelmä sahanpurua ja hometta se haju. Hajumuisti on ihmisellä vahva ja mummolan muisto elää vahvana ainakin siinä keskeneräisessä villatakissa, joka mulla on kellarissa. Mummon viimeinen käsityö. Aion tehdä sen valmiiksi, vaikkei sitä kukaan koskaan pitäisikään.

Nan lived in a fairly old wooden house, built just before Kennedy was inaugurated. The house smelled very unique, like sawdust and a wee bit of mildew. People tend to remember smells the longest and a vivid memory of my nan lives in the half-made cardigan I inherited from her after she had passed. Her last piece of knitting. One day I will finish it for her.

Samalla lailla sitä luo omia muistojaan muiden mieliin, ihan vaan haisemalla. Siskonpoika oli haistellut joululahjavillasukkia ja osannut hajun perusteella kertoa, kuka oli neulonut mitkäkin. Toiset haisi kuulemma Sanna-tädille ja toiset Urjalan mökille (eli mun äidille).

I guess I will live in the memories of other in the same way. I write my history by smelling :) My nephew had sniffed the socks he got for Christmas and instantly knew, who had knitted which pair. He said the other pair smelled like Auntie Sanna and the other pair smelled like the Urjala house (my mother's home).

Sanna-tädiltä haisevat sukat
Malli: Omasta päästä, kaksi kerrosta oikein, yksi kerros yksi oikein, yksi nurin.
Lanka: Fleece Artist Trail Sock värissä Tourmaline (eikä se loppunut vieläkään)
Puikot: 2,25 mm
Koko: 32

The socks that smell of Auntie Sanna  

Pattern: Improvized, with two knitted rows and one row of knit 1, purl 1 

Yarn: Fleece Artist Trail Sock in Tourmaline
Needles: Size 1 or 2.25 mm
Size: EUR32