Taas räkää - ja talia tinttien muodossa

Mahtavaa, selvästi on kevät tuloillaan. Tintit rääkyy viimeistä päivää ja ulkona on märkää. Olen lääkinnyt flunssaani amarettolla - rakastan karvasmantelia ja kävin torstaisen kampaajan jälkeen hakemassa keski-ikäisesti likööripullon. Ei se mitään, siskoni juo sherryä.

Olen selaillut kirjoja eessuntaas ja suunnitellut taas vaikka mitä.

Suunnitelmista puheen ollen - olen käynyt taas kiivasta mailinvaihtoa Secret Woolin suuntaan. Katja on taas kerran kestänyt ihailtavalla tyyneydellä ihmeelliset toiveeni ("Voisitsä tilaa mulle vähän tätä ja sitten tota, ja jos sitä ei saa niin ehkä tota, ja jos tota sais niin vois tehdä villatakin mut minkä värisen?") ja jos kaikki menee putkeen, saan loppujen lopuksi sen kauan himoitsemani tumman violetin villatakin. Muun muassa. *blush*

Mutta - lankalaatikolle tiedoksi - mitään ei ole vielä tilattu maahan ja aion pysyä silläkin osa-alueella säännöissä, eli mun on saatava villapaitalangat varastosta minimiin ennen kuin noi tulee.

Noi La Digitessat ei juurikaan jaksa innostaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei kirkkaanpunainen lanka ole oikein mun makuun tai sitten siitä, etten oikeasti ihan noin tyttömäisestä mallista perusta... Jostain syystä toi on vaan tehtävä, on joku sisäinen pakko. Silmukat on pirun tiukkoja, puikot sattuu sormenpäihin ja kaikki on jotenkin vähän hankalaa :)

 

Onneksi voi myös välillä paahtaa sileää neuletta. Tässä rakentuu mulle kuvaamiseen sopivat hanskat. Mun omissa ei ole hupun sisällä sormia vaan vain joustinta pätkä.

La Digitessa!

Tässä postauksessa ei ole ainakaan käsityökuvia - unohdin kameran mökkireissulla vanhemmille. Tunari mikä tunari.

Monta käsityöasiaa pyörii kuitenkin mielessä.

1) Osallistunen tänään ensimmäistä kertaa neuletapaamiseen. Mukana on se miehelle tuleva sukka, josta vanha kansa sanoisi, ettei siitä näy tulevan lasta aikä p*skaa. Jospa se nyt vähän edistyisi.

2) Pääsin mukaan syksyn SNY:hyn. Eka snyilyni siis edessä. Mulla oli kaikki mahdolliset kalenterit hälyttämässä, kun ilmoittautuminen alkaa - paitsi etten missään vaiheessa huomannut, että ilmoittautumista oli aikaistettu. Sitten aloin blogeista bongailla mainintoja siitä, miten se ja se oli ehtinyt ilmoittautua. (Kuvitelkaa kauhunsekainen ilme, kun leukani putoaa lattiaan ja alan hapuilevin sormin navigoida kohti SNY-blogia)
Ehdin kuin ehdinkin mukaan eikä edes tehnyt tiukkaa.

3) Postintäti koputteli ovelle aamutuimaan. Maanantaina törmäsin 100% Pura Lana -blogissa postaukseen La Digitessa -sukista. Holy shit, ajattelin, toi on jo jotain niin yliampuvan haastavaa ja persoonallista, pakko saada. Tilasin ja jo tänään siis paketti oli perillä.
Siis... mä olen jotenkin sanaton. Ensinnäkin. Kaikki oli pakattu kauniisti langan väreihin sopiviin silkkipapereihin. Viininpunainen lanka (150 gr) oli sellofaanissa, sidottuna viininpunaisella satiininauhalla, koristeltuna tummanpunaisella silkkiruusulla. Mukana seurasi pakettikortti valmiille sukille, muutama tarra ja pari pientä suklaata. Itse ohje on yli parikymmensivuinen ja todella yksityiskohtainen. Yksi kaavio seurasi myös laminoituna korttina mukana.
En aio vielä aloittaa, aion keskittyä noihin syksyllä ajan kanssa ja pitkään. Mutta tulin todella hyvälle tuulelle siitä, että toimitus oli niin nopea ja paketointi huoliteltua. Siltikään pakkausmateriaaleja ei oltu käytetty mitenkään yliampuvasti ja pahvikuori oli kierrätysmateriaalia jne.

Pitää joku kuva olla. Tuo norsuntakamus on kuvattu pari vuotta sitten tekemällämme barcelonanlomalla. Nyt vähän aikaa työntekoa ja sitten neulomaan miittiin!