maanantai 9. helmikuuta 2009

Materialistinen kirjoitus

Kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa on vastustaa kaiken maailman käsityökiusauksia. Markkalankaa olisi saatavilla, Noro olisi kauneinta lankaa siihen-ja-siihen, silmukkamerkkejä ei koskaan ole tarpeeksi, kirjat ovat kannattava sijoitus (ovat ovat ihan totta!) ja organisointi se vasta haastavaa onkin - tarvitaan puikkopusseja, kuljetuspusseja, rasioita ja koteloita.

Joopajoo. Älä ruoki lamaa ja silleen, mutta kuinka paljon voi ihminen haalia tavaraa? Kuinka paljon budjetti kestää? Kuinka paljon asunnon varastotilat kestävät?  Onko neulominen (/käsityöt yleensä) lopulta pahempaa välineurheilua kuin laskettelu silloin neonvärien aikaan?

Osaako hamstraaja itse oikeasti määritellä, mikä tavara a) helpottaa elämää b) auttaa aidosti pitämään tarvikkeet järjestyksessä c) on tosiaan hintansa arvoinen d) on tarkoituksessaan toimiva? Vai onko elämämme enemmän mut-kun-mä-haluun, se-on-niiiin-ihana ja mutku-puputsillakin-on? (Puputsi esimerkinomaisena kanssaneulojana, en tietääkseni kadehdi juuri häntä mistään juuri nyt.)

Mulla on pari vakiopuolustusta. Käytän niitä lähinnä silloin, kun haluan perustella itselleni, miksi taas ostin jonkun hintavan kikkulan.

  1. Kuluttaminen ylläpitää kansantaloutta.
  2. Ostan puolifiksusti: tuen pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja ekologista tuotantoa. Se hyvittää lähes kaiken.
  3. Jollain on aina isompi lankavarasto, enemmän puikkoja ja purkeittain nappeja.
  4. Käsitöihin sijoittaminen on sijoittamista taitoon sekä perinteiden ylläpitämistä. Mulla on velvollisuus esiäitejäni kohtaan!

Nämähän oli ihan fiksuja pointteja. Mikä niistä tekee sitten niin pirun tekopyhiä? Ehkä se, että pohjimmillaan motivaationi ostokseen on ollut se mut-kun-mä-haluun. Se saa mut valtaansa ja kun PayPal on napsahtanut, alan hokea itselleni, että oikeasti tämä oli ihan fiksu hankinta ja vaikkei olisikaan, kansantalous ja esiäidit kiittävät.

Mistä tämä vuodatus nyt otti ilmaa siipiensä alle?

Tajusin tilanneeni saman kirjan sekä Book Depositorystä että Amazonista. Harkittua kuluttamista, kilin p*rse.

6 kommenttia:

  1. Heh, uteliaisuudesta kysyn että mikäs se sellanen kirja oikeen on kun kahteen kertaan pitää tilata? (Väistää kohti lentävää projektipussia...) :)
    Todellisuudessa mä en edes yritä puolustella harrastustani millään, sehän on harrastus. Eli vapaaehtoinen rahanreikä. Toki kalliimmista jutuista keskustelen puolison kanssa, mutta niin hänkin tekee kun kyseessä on hänen harrastuksensa. Jokainen meistä tarvitsee henkireiän, eikä neulonta ole pahin mahdollinen valinta. ;)

    VastaaPoista
  2. Heh, tilasin eilen kirjoja molemmista paikoista (muistaakseni kuitenkin eri kirjoja...), tosin osa menee työpaikan piikkiin.

    VastaaPoista
  3. Pitsineule, sehän on juurikin tämä Zen and the Art of Knitting. Tungen toisen kappaleen jossain kierossa yhteydessä vaikka arvontapalkinnoksi... :)

    Voin hyvinkin heitellä projektipusseilla, mulla niitä on. Etsystä. Plääh.

    VastaaPoista
  4. Heh heh. Ei varmaan saisi nauraa, mutta naurattaa silti ;o) Se on se jokin ostamisen pakko, joka varsinkin silloin iskee, kun on päättänyt olla ostamatta. Onneksi on oikein hallituksen taholta saatu käsky kuluttaa, joten mitään vastuuta asiasta ei tarvitse itse ottaa.

    VastaaPoista
  5. Heh... kuulostaa kumman tutulta :)

    VastaaPoista
  6. hih. iihana postaus. hymyilytti kovasti saman kirjan tilaaminen kahteen kertaan. ei oo varmaan kaukana ollut täälläkään. itse oottelen löytyväksi kirjapakettia jonka oon iiksviikspakkosaada-mielentilassa tilannut puoli vuotta vanhaan osoitteeseen :D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!