Mahtavaa, selvästi on kevät tuloillaan. Tintit rääkyy viimeistä päivää ja ulkona on märkää. Olen lääkinnyt flunssaani amarettolla - rakastan karvasmantelia ja kävin torstaisen kampaajan jälkeen hakemassa keski-ikäisesti likööripullon. Ei se mitään, siskoni juo sherryä.
Olen selaillut kirjoja eessuntaas ja suunnitellut taas vaikka mitä.
Suunnitelmista puheen ollen - olen käynyt taas kiivasta mailinvaihtoa Secret Woolin suuntaan. Katja on taas kerran kestänyt ihailtavalla tyyneydellä ihmeelliset toiveeni ("Voisitsä tilaa mulle vähän tätä ja sitten tota, ja jos sitä ei saa niin ehkä tota, ja jos tota sais niin vois tehdä villatakin mut minkä värisen?") ja jos kaikki menee putkeen, saan loppujen lopuksi sen kauan himoitsemani tumman violetin villatakin. Muun muassa. *blush*
Mutta - lankalaatikolle tiedoksi - mitään ei ole vielä tilattu maahan ja aion pysyä silläkin osa-alueella säännöissä, eli mun on saatava villapaitalangat varastosta minimiin ennen kuin noi tulee.
Noi La Digitessat ei juurikaan jaksa innostaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei kirkkaanpunainen lanka ole oikein mun makuun tai sitten siitä, etten oikeasti ihan noin tyttömäisestä mallista perusta... Jostain syystä toi on vaan tehtävä, on joku sisäinen pakko. Silmukat on pirun tiukkoja, puikot sattuu sormenpäihin ja kaikki on jotenkin vähän hankalaa :)
Onneksi voi myös välillä paahtaa sileää neuletta. Tässä rakentuu mulle kuvaamiseen sopivat hanskat. Mun omissa ei ole hupun sisällä sormia vaan vain joustinta pätkä.
Oi, minusta tuo punainen neule näyttää aivan ihanalta! =)
VastaaPoista