Peitossa on nyt 13 kuusikumiota. Enää reilu parisataa!
Selvennykseksi edelliseen postaukseen: Pakastimessa oleva rotta on lemmikkimme Markku, joka odottaa pakastimessa seuraavaa mökkikäyntiä ja siten lepopaikkaa särkyneensydämen oksien alla.
Powered by Qumana
Oi. Mäkin haluaisin tuommoisen ihanan peiton. Mutta sitä varten pitäis opetella virkkaamaan...
VastaaPoistaihana vilautus, peitossa on kauniit värit!
VastaaPoistaIhanat värit tulee peittoon! Ja jäljellä olevat palaset vähenee koko ajan, pian on enää päättelyt jäljellä ;). Osanotot pakkas-Markun poismenosta!
VastaaPoistaPakasterotta oli juuri se miksi sitä itsekseni arvelinkin. Rottien lyhyehkö elinikä on syy miksei meille ole otettu noita siimahäntiä lemmikiksi. Noihin veijareihin ehtii kuitenkin kiintyä.
VastaaPoistaHienoa peittoa pukkaa. Rajallisen virkkaustaidon omistajana lämpenen kuvia katsellessa ajatukselle josko itsekin saisi jotain tuon tapaista aikaiseksi.
Minä kanssa lakkasin rottaharrastuksen, kun ne elävät niin vähän aikaa, ja jatkuvasti jollakin oli kasvain kyljessä tai antibioottia flunssan takia. Ei kiva.
VastaaPoistaMä en itse syötä hengitystietulehduksiin yleensä antibiootteja - pari kertaa olen antanut laajakirjoisen kuurin, jos olen laskenut tilanteen sen arvoiseksi. Hoidan flunssaa ja ylempien hengitysteiden tulehduksia vain valkosipulilla ja hunajalla.
VastaaPoistaAlemmista hengitysteistä/keuhkoista kuuluvat rohinat on jo sitten yleensä mykoplasmoosia, johon antibioottien syöttäminen ei hyödytä (ja riski antibioottiresistentin pöpökannan syntymiseen kasvaa).
Ensimmäinen kasvainpotilas meillä oli juuri tuo Markku. Seitsemän rottaharrastusvuoden ja yli kahdenkymmenen rotan joukosta yksi kasvaintapaus, I feel lucky :)
Markku-parka. Osanotto.
VastaaPoistaMutta nuo palaset näyttää aivan ihanilta, värit on suorastaan herkulliset, ja upeatkin :)
Hirveä määrä niitä täytyy vääntää, mutta lopputulos on varmaan sitten upea.
Upeat värit noissa pyörylöissä ;) Tsemppiä suurprojektiin! Ja leppoisaa viikonloppua :o)
VastaaPoista