Stressaavimpia asioita tilanteessa on kaksi: Ensinnäkin äidin tukeminen tilanteessa ja toisekseen se, että osa suvusta on paljastanut tilanteessa sellaisen karvan, jota en olisi välittänyt nähdä. Sanoisinpa, että peruuttamatonta vahinkoa on tapahtunut ja menetän mummon lisäksi muitakin sukulaisia.
Nää on varmaan just niitä asioita, joista ei kannattaisi julkisesti avautua, mutta tuntuu, että surullisen yleisiä on nämä välien rikkoutumiset tällaisissa tilanteissa. Joskus meilläkin päätettiin, että ei meille sitten käy niin. Ja kilin marjat.
No joo. Kerin sitten taas lankoja, se on jotenkin niin meditatiivista. Miehen pipolangat esimerkiksi:
Ja siskonpojan sukkalangat:
On se lankojen pyörittely vaan rauhoittavaa. Villa, värit, jatkuvuus.
Powered by Qumana
Olipa surullista kuulla, ettei aika enää ehkä riitä sukkien neulomiseen. Jos minulla vain olisi ollut kuvailemasilaiset sukat lahjalaatikossa, olisin ne lähettänyt sinulle mummoasi varten.
VastaaPoistaSurullista, mutta niin totta, että muutenkin raskaissa tilanteissa osa niistä luotetuista henkilöistä pettää ja asiat ovat sitten vieläkin vaikeampia. Niinkuin sanoit, paljastuu ne todelliset karvat.
Meillä on myös koettu vastaavaa, osaa serkuistani ja sedistä/tädeistä olen viimeksi nähnyt mummon hautajaisissa 90-luvun alussa. Vaikka koko soppa olikin mummon omien aikuisten lasten ja puolisoiden keittelemä, jätti se jälkensä meihin lastenlapsiin myös. Uskon että tilanne on lopullinen. Joitain asioita ei vain pidä tehdä.
Kovasti voimia inhottavan ja surullisen tilanteen keskellä. <3
VastaaPoistaVoi sentään, tsemppiä raastavaan tilanteeseen.
VastaaPoistaOlipa surullisia uutisia. Kovasti voimia kurjan tilanteen keskelle!
VastaaPoistaJoo, itsekullakin on se lapsenusko tiettyjen ihmisten hyvyyteen haihtunut vastaavissa tilanteissa. Itselläni on isoäitini vanha kultasormus, joka symbolisoi minulle ihmisten ahneutta ja kovuutta. Jotkut asiat näkee oikein vasta aikuisena ja hieman etäältä. Hautajaisetkin tekevät usein asiat läpinäkyvemmiksi.
VastaaPoistaSaa tämmöisistä kirjoittaa, näitä tapauksia on kaikkien suvuissa.
Voimia kurjaan vaiheeseen!
VastaaPoistaVaikkei näistä yleensä paljoa puhutakaan, niin eiköhän kaikilla ole melko omakohtaisia kokemuksia vastaavista.
Isovanhempieni kuollessa meilläkin toisen vanhemman suku osasi toimia järkevästi eikä varmaan kenellekään jäänyt sen kummempia traumoja asioiden hoidosta, mutta toisella puolella taas tapeltiin siitä sun tästä. Näistäkin on jo reilu vuosikymmen aikaa, mutta yhä silloin muodostuneet "leirit" ovat olemassa.
Jaksamista hankalaan ja surulliseen tilanteeseen!
VastaaPoistaNiin tuttuja tunteita parin vuoden takaa, ja itse asiassa ihan nykyelämästäkin. Veljenihän ei mitenkään osallistu Mammasta huolehtimiseen... Mutta lienee sitten aikanaan tikkana paikalla perinnönjaossa.
VastaaPoistaSinulle kuitenkin voimia ja jaksamista.
Enkeleitä ja voimia.
VastaaPoistaMikään ei ole raastavanpaa kuin just tuollainen kahtiajako ja millaisissa tilanteissa ne sitten tuleekaan ilmi! Karseaa, lähetän paljon voimahaleja! (kokemusta on)
VastaaPoista