Miia-Rebekka oli aivan oikeassa, hexagoneja peittoa varten on työn alla. Tein ison kasan noita alkuja ensin, koska se on niin ärsyttävää nyhertämistä. Ei ole oikein mitään, mistä pitää kiinni ja ketjusilmukka-aloitus muljuu kourissa. Olen nyt kahtena päivänä pitänyt Pubiruususta kaulassa ulkona. Miten lämmin! Miten pehmeä! En voi uskoa, että melkein annoin sen pois. Onneksi palelin eilen aamulle ja päätin vetäistä sen kaulaan. Kunhan kaula taas vähän tottuu villaan, voin pitää taas myös SNY:ltä viime syksynä saamaani ihanaa Fifi-huivia.
Viikonloppuna oltiin kilttejä jälkeläisiä ja vietettiin lauantai mun sukulaisten, sunnuntai miehen perheen kanssa. Lauantaina menin katsomaan mummoakin ensi kertaa sen jälkeen, kun hän pari viikkoa takaperin joutui sairaalaan. Nyt olin nuhaton ja yskätön, joten uskalsin poiketa siellä. Se menikin paremmin kuin oletin, ei jäänyt pahaa mieltä eikä kiukkua. Oli jopa helppo tykätä mummosta, ihan aidosti eikä vain verisiteen vuoksi.
Sunnuntaina suunnattiin sitten miehen vanhempien kesäpaikalle. Mies karkasi isänsä kanssa sieneen, anoppiehdokas laittoi ruokaa ja minä virkkasin villasukat jalassa. Tuntia myöhemmin miehet palasivat mukanaan 24 litraa suppilovahveroita! Siinä olikin perkaamista ja paistamista... Eilen kodinhengettäreni sitten jo heti kokkasikin chili-sieni-nuudelisoppaa, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja lämmittävää.
Tuohon saaliiseen kun vielä yhdistetään äidin meille kuivaamat sienet, pysytään hyvin metsän mauissa koko talvi. Pakastimessa on myös marjakolmikko mustikka-mansikka-puolukka. Niin, ja pullo vodkaa. Ja yksi kuollut rotta.
On työväenopiston syyslomaviikko, joten meikätytöllä on koulusta vapaailta. Se sopii hyvin, koska en ole tikkua laittanut ristiin verbitaivutusten opetteluun. Sen sijaan kotiin mentyäni nautin hiljaisuudesta, keitän teetä, katson ehkä huippumallin... ja virkkaan.
Rotta! Mitä se siellä tekee ;)
VastaaPoista