Pöllöilyä

Hei ystävät, vieläkö tästä blogista ilmaantuu haamupäivityksiä blogilistalle?

Ootteko tulossa huomenna tai sunnuntaina Wanhaan satamaan messuilemaan? Mulla on suuri missio löytää siskon villatakkiin nappi sieltä ja ommella se junassa kiinni ennen synttäreille menoa. Saan ostaa sukkalankaa kans <3

Aloin neuloa sniikkereita BC garnin Sock Woolista, siitä, joka tuli viimeisen Titityy-klubipaketin mukana syksyllä. Vähään aikaan en ole sukkalankaa neulonut 2,5 mm puikoilla – tuntuu että lopputulos on tiheydeltään kalaverkon luokkaa. En jaksais vaihtaa ohuempiin kyllä (sitä paitsi haluan ne toiseen työhön kiinni).

Ihana aurinko! Kevätmasennuksesta puhuttiin ainakin aikoinaan paljon. Mulla on masennukseni kanssa talvet olleet aina vaikeita, koska vihaan kylmää ja palelua, eikä se pimeyskään varsinaisesti piristä. Tämäkin talvi on ollut raskas, ei niinkään depression vaan väsymyksen vuoksi. Olen ollut hyvin voimaton. Neulominen on tuonut kaivattuja onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Olen myös lukenut kirjallisuutta neulomisen käytöstä stressinhallintaan, surun läpikäymiseen ja muihin elämän haasteisiin.

Mutta tosiaan mulla on nyt asiat väsymistä lukuun ottamatta kauhean hyvin. Olen onnellinen ja levollinen. Ilostun pikkuasioista. Huomasin esimerkiksi seuraavasta valokuvista, että uusi pöllöhuivi sopii mun silmien väriin :)

Pöllöhuivi
Malli: zig zag scarf (Ravelry)
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Superchunky, väri Sage, 400 grammaa
Puikot: 7 mm
Kiinnisilitettävä merkki: Annie’s Porch

Huivilla on mittaa reilu kaksi metriä ja se on to-del-la muhkea.

Kuvassa näkyy myös se siskolle menevä Shalom. Bloggaan siitä ja sen napista vielä myöhemmin.