lauantai 11. syyskuuta 2010

Neuleen leikkaaminen / Steeking


_IGP0001.JPG

Levitin paidan pöydälle ja tuijotin sitä hyvän tovin. Siinä se nyt on ja täysin mun armoilla. Huokaus.
I spread the sweater on the table and stood staring at it. It's on me now.
_IGP0008.JPG

Merkitsin nuppineuloilla ne silmukkarivit, joiden välistä halusin ommella. Langoitin ompelukoneen ja säädin paininjalan puristuksen hellävaraiseksi.
I marked the stitches I wanted to sew between. I threaded the sewing machine and checked the pressure of the presser to be gentle.

_IGP0013.JPG

Ompelin haluamalle linjalle kahdet päällekkäiset kolmiaskelsiksakit, ensimmäisen pistonpituudella 3 ja toisen pituudella 2. Sitten kaadoin kupin kahvia ja istuin hetken tuijottamassa aikaansaannostani.
I sew two zigzag stitch lines on top of each other (i used two different stitch lengths to make sure the stitches fall into different places) and repeated this two stitches to the left. After this I poured a cup of coffee and wondered for a while.
_IGP0019.JPG

No, mitä sitä odottelemaan sen kummemmin. Leikattava on jos mielii villatakin saada.
Well, no reason to wait any longer. If I wanted a cardi, I just had to cut into it.
_IGP0021.JPG

_IGP0022.JPG

Pelottavat ensinipsaisut olivat hurjimmat. Varovasti nypelöin leikkausreunaa - ei se purkaannu! Ihmeiden ihme!

The first cuts were the most scary. I snipped carefully and then tried to handle the edge. Wow! It was secure.

_IGP0024.JPG

Ei siinä sitten muuta kuin naps-naps-naps loppuun asti. Nätisti leikkautui ja siksakit toimivat kuin unelma. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä, mitä oikein jännitin.
Snippity-snip. No surprises. At this stage I was starting to wonder what I was so nervous about.

_IGP0036.JPG

Sitten vain nuppineulojen kanssa mallailin päärmeet eteen ja siirryin seuraavaan vaiheeseen eli hakasten ja nappien ompeluun. Se olikin nopeaa, reilussa tunnissa oli takki valmis.
All that was left was hemming the edges and sewing in the hook-and-eyes. It was fast enough and it took just over an hour to finish the cardigan.

6 kommenttia:

  1. Ei se leikkaaminen niin kamalaa ole. :) Itse tein joskus 19-vuotiaana norjalaisneuleen, joka neulottiin ihan kokonaan pyörönä, ja kädentiet ja pääntien halkio leikattiin jälkikäteen auki. Kun en omistanut ompelukonetta, niin kävin veljenvaimon koneella surauttamassa siksakit hätäisesti samalla, kun piipahdin hänet Tupper-kutsuillaan, ja sitten omilla kämpillä vaan leikkasin auki. Ei siinä paljon kerennyt jännitellä. ;)

    VastaaPoista
  2. Rohkea olet! Minä vielä ainakin muutaman vuoden odotan ennen kuin uskallan leikkaamista kokeilla ;)...

    VastaaPoista
  3. Hyvältä näyttää - kerrothan jatkossa, kuinka hyvin tuo reuna kestää käytössä! Miten ompelit päärmeen? Se olisi kiva vielä nähdä :D. Minä olen steekannut monta neuletta eri tavoilla, muuta olen aina poiminut reunuksen silmukat tai ommellut reunaan neulomani "nauhan". Siksi ollisi kiva tietää miten tuo rakaisu toimii..

    VastaaPoista
  4. Kamalinta leikkaamisessa on minusta se, että lankaa ei oikein voi enää uudelleenkäyttää, jos neuleesta ei tullutkaan hyvä. (Ihan niinkuin minä muutenkaan viitsin muka purkaa...)

    VastaaPoista
  5. Upea neule, mutta hirvittää kyllä tuo leikkaaminen (varsinkin kun ei ole ompelukonettä lähimaillakaan).

    VastaaPoista
  6. Tässä voisi kyllä vaatia jotain WM:n pelastusrintamaa hakemaan sun loput langat pois kun niitä noin vaan leikkaillaan!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!