Neuleen leikkaaminen / Steeking

Levitin paidan pöydälle ja tuijotin sitä hyvän tovin. Siinä se nyt on ja täysin mun armoilla. Huokaus.

I spread the sweater on the table and stood staring at it. It's on me now.

Merkitsin nuppineuloilla ne silmukkarivit, joiden välistä halusin ommella. Langoitin ompelukoneen ja säädin paininjalan puristuksen hellävaraiseksi.

I marked the stitches I wanted to sew between. I threaded the sewing machine and checked the pressure of the presser to be gentle.

Ompelin haluamalle linjalle kahdet päällekkäiset kolmiaskelsiksakit, ensimmäisen pistonpituudella 3 ja toisen pituudella 2. Sitten kaadoin kupin kahvia ja istuin hetken tuijottamassa aikaansaannostani.

I sew two zigzag stitch lines on top of each other (i used two different stitch lengths to make sure the stitches fall into different places) and repeated this two stitches to the left. After this I poured a cup of coffee and wondered for a while.

No, mitä sitä odottelemaan sen kummemmin. Leikattava on jos mielii villatakin saada.

Well, no reason to wait any longer. If I wanted a cardi, I just had to cut into it.

Pelottavat ensinipsaisut olivat hurjimmat. Varovasti nypelöin leikkausreunaa - ei se purkaannu! Ihmeiden ihme!

The first cuts were the most scary. I snipped carefully and then tried to handle the edge. Wow! It was secure.



Ei siinä sitten muuta kuin naps-naps-naps loppuun asti. Nätisti leikkautui ja siksakit toimivat kuin unelma. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä, mitä oikein jännitin.

Snippity-snip. No surprises. At this stage I was starting to wonder what I was so nervous about.

Sitten vain nuppineulojen kanssa mallailin päärmeet eteen ja siirryin seuraavaan vaiheeseen eli hakasten ja nappien ompeluun. Se olikin nopeaa, reilussa tunnissa oli takki valmis.

All that was left was hemming the edges and sewing in the hook-and-eyes. It was fast enough and it took just over an hour to finish the cardigan.