There has been some debate in Finland over should the wool be washed before spinning and if not, why not.Two very different schools here. I'll just vent about that in Finnish for a while and show you some new yarn (which I did spin from washed wool...) tomorrow :)Istuimme taas tänään sen 7-8 tuntia Hannan talon kerhotilassa kehr-kehr-kehräten ja pohdimme tämän harrastuksen ulottuvuuksia. Mua suoraan sanottuna inhottaa käsityöharrastamiseen liittyvä kuppikuntaisuus. Olenkin joskus avautunut lankajuppistelusta ja aika ajoin nousee pintaan uusia kinaamisen aiheita. Jos kiinnostaa tietää, mitä mieltä olen tällaisen kinastelun mielekkyydestä, sen voi lukea tuolta linkkaamastani postauksesta - mielipiteeni ei ole sittemmin muuttunut. Silti mä puolustan omia kantojani ääneen jos ne haastetaan. Tehköön kukin miten tykkää, kunhan ei tule mua valistamaan. Mäkin teen just niin kuin tykkään.
Kaivopuiston kashmirin (kuvitteellinen järjestö, johon me kermaperseiset stadilaisharrastajat, jotka eivät ole kohderyhmää tai eivät muuten vaan ymmärrä) kannattajajäsenenä (en tiedä, mitä jäsenyyteen oikeasti vaadittaisiin) pistää näkemään punaista, kun Helsingissä kirjoilla olevaa käsityön harrastajaa kohdellaan ihan ufona muukalaisena, joka vähän kokeilee, kun se kerran on trendikästä. Neuloo niistä tuontinuudeleista ja ulkomaanihmeistä jonkun ameriikaneläjän ohjeella, kuvaa tuotoksensa järkkärin makroputki tanassa ja iltapuhteinaan vahaa dodonnahkaista puikkosalkkuaan heinäsirkankivesvahalla.
Postinumero ei ihan oikeasti määritä mua ihmisenä, ei suomalaisena eikä harrastajana. Se, että mä herään kesäisin lokkien kirkunaan ei tarkoita, etten mä tunnista lammasta sellaisen nähdessäni. Se, että mä rrrrakastan ihania pehmoisia villalämmäreitä ei tarkoita, etten mä arvosta sitä lanoliininsekaista heinäistä kasvustoa, jota ahkera savolaislammas tunkee nahastaan ulos. Eikä merinon kehrääminen tarkoita, ettei tietäisi mulesingista (voi jopa osata ostaa villaa tuottajilta, jotka eivät sitä harrasta).
Se, että ostaa villansa netistä, ei tarkoita yhtään mitään. Sieltä voi ostaa niin sitä kultamahakaniinin pentukarvaa kuin käsittelemätöntä suomalaisen lampaan villaakin. Ulkomailta ostaminen toki vaikuttaa ympäristöön rahtauksen vuoksi ja myös suomalaisten tuottajien toiminnan kannattavuuteen. Silti - jos haluamaani tuotetta ei Suomesta saa, ostan sen ulkomailta. Se ei tee minusta huonoa harrastajaa, se on vain kulutuspäätös.
Asiat, joihin haluan omilla kulutusvalinnoillani vaikuttaa, ovat harvinaisten tai alkuperäisrotujen kannattavuus, pienyrittämisen ja käsityön kannattavuus sekä eettisen tuottamisen kannattavuus. Kauhean kiva on, jos näiden linjojen mukaista laadukasta tavaraa saa Suomesta :) Laatua vaadin aina ja hedonistisenä paskiaisena myös aistinautintoja - on se sitten villan pehmeyttä, värien ilotulitusta tai mitä ikinä.
Sitten vielä siitä likaisuudesta. Tai sanotaan suoraan - paskaisuudesta. Sen verran tämäkin stadilaistollukka tietää, että lammas paskoo. Paljon siinä liassa on pölyäkin, mutta on siinä sitä itseäänkin, eikä sen pois peeseminen vie villasta arvoa. Ei paskaisen villan kehrääminen tarkoita, että arvostaisin sitä lammasta jotenkin enemmän.
Mielelläni tuntisin lampaan, josta kehrään. Voisin mielelläni ostaa jonkun osuuskuntajäsenyyden lampaaseen tai tilata kuituklubin, jossa saisi aina saman nimetyn lampaan villaa. Kävisin oikein mielelläni taputtelemassa sitä määkijää, jonka villa jalkojani lämmittäisi.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi työstää (tai työstättää) villaa ennen kehräämistä. Pesu, karstaus ja värjäys voivat olla jonkun osaavammankin hommaa kuin minun. Se on minun tapani harrastaa.
Oikeasti asiaan vaikuttavat ihan käytännön seikatkin - mulla on yhteiset välineet toisen ihmisen kanssa, enkä voisi kuvitella ajavani niihin kuluttavaa likaa tieten tahtoen. Kerrostaloasunnossa en voisi likaista villaa pöllyyttää eikä pesuunkaan oikein ole tiloja. Olen siis iloinen, että minullakin on mahdollisuus harrastaa, sitä kun ei olisi, jollei valmiiksi käsiteltyä villaa myytäisi.
Pistän vielä hetkeksi rukin laulamaan. Se syö tällä hetkellä suomenlammasta, jota olen elävöittänyt nöttösellä merinoa ja pikku töyhdöllä tussah-silkkiä. Iloitsen osaamisestani ja prosessista ja toivon samaa ihan kaikille muille koulukunnasta riippumatta. Nautinnollisia käsityöhetkiä!
Powered by Qumana
Aamen!
VastaaPoistaHarvoin kommetoin mut nyt on ihan pakko. Olen samaa mieltä. Varsinkin sen jälkeen kun olen erään lähialuella kasvatetun, uhanalaisen lampaan villasta pienkehräämössä kehruutetun vyyhdin pessyt ja tuulettanut noin neljä kertaa ja vieläkin se haisee sille ittelleen! (Voin vaan kuvitella hajun kehräämössä tuona tiettynä työpäivänä...)
VastaaPoistaAion kyllä vielä koittaa vinkkiä että käsitiskiaine auttaisi asiaa, mutta täytyy myöntää että tämä "hyvän mielen ostos" on osoittautunut harvinaisen kirosanoilla kyllästetyksi tähän mennessä. :D
Henna.J.
p.s. Kokemukseni mukaan vastaava on onneksi harvinaista. :)
Jos minä sukkalankasnobina (?) olen sun kanssa samaa mieltä niin vielä enemmän mä olen samaa mieltä tässä asiassa. Mulla on ihan vääränlainen asunto ja liian vähän vapaa-aikaa raakavillan käsittelyyn, mutta ei se tee minusta yhtään huonompaa kehrääjää kuin siitä, joka tuntee henkilökohtaisesti villantuottajansa. Oi kuinka mielellään klikkailisin nettikaupassa ostoskoriini laadukasta, puhdasta ja värjättyä kotimaista villaa, mutta sitäpä ei kovin usein ole tarjolla. Onneksi on ulkomaan kaupat, joista minä osta yleisimmin jotain muuta kuin merinoa kauniisti värjättynä tai sitten värjäytän villan täällä kotimaassa.
VastaaPoistaMulla on aivot jotenkin vinksallaan, että en tykkää kehrätä yksiväristä villaa, vaan niitä värejä pitää olla ja mielellään jotain hassua kimalletta joukossa. Neuloessa sitten tykkään yksivärisestä langasta ilman mitään ylimääräisiä rönsyjä, joten melkoisen usein käsinkehrätyt langat ovat kaapissa koristeena. Mutta onhan niidenkin kanssa jo tehty käsitöitä.
P. oli kiva nähdä sinua ja rukkia
Mä olen vahvasti sitä mieltä itse, että mulla on senverran vähän aikaa harrastaa ja toisaalta kun mulle nää kädentaidot on myös ammatti niin en myöskään edes enää viitsi käyttää aikaani siihen, että teen huonoilla tarvikkeilla mitään.
VastaaPoistaOli mukavaa nähdä lauantaina <3
Sen verran on vielä lisättävä, että minun puolestani jokainen saa kehrätä mitä tahansa eikä minua kaivele yhtään, jos joku haluaa käsitellä villansa raakavillasta lähtien. Ja minun puolestani saa halutessaan kehrätä likasitakin villaa, kunhan ei tule minun kotiini sitä tekemään saati sitten kokeilemaan minun rukkiani sellaisen villan kanssa.
VastaaPoistaTaidan tietä mistä tämä kirjoitus sai innoituksensa ;) Ja allekirjoitan kaiken kirjoittamasi ilomielin!!! Olenkin varmaan Kaivopuiston Kashmirin etä-maalaisjäsen. Ihan samalla tavalla kuin kirjallisuuden harrastajat eivät lue kaikki samoja teoksia tai urheilijat eivät kaikki harrasta samaa lajia, kehrääjätkin voivat harrastaa kukin mieleisellään tavalla.
VastaaPoistaVoi jos vain suomalaiset villan/alpakan tuottajat tajuaisivat mikä asiakaspotentiaali heitä odottaa heti kun oppivat tuottamaan oikeanlaisia tuotteita myyntiin.
Vaikka en debatin alkukimmokkeesta olekaan tietoinen, kun kehruu ei kuulu taitoihini, niin pystyn silti sanomaan, että nyt toveri Sudrana sanoi kyllä toden sanan. Ja vielä sekä sopivan ponnekkaasti että hauskasti.
VastaaPoistaMua välillä risoo se, että hauskasta harrastuksesta tulee paineiden ja stressinlähde, kun pitäisi koko ajan jotenkin muka pyrkiä miellyttämään usein kovaäänisimpiä senhetkisen ns. neulomisen poliittisen korrektiuden toitottajia. Siis että joku taho muka tietää, mitä meidän pitäisi eettisyyden/suomalaisuuden/tarpeeksi laadukkaan lopputuloksen/trendikkyyden nimissä just nyt ostaa ja mistä. Tai että pitäis suurinpiirtein itse kasvattaa pellavat ja lampaat, jotta tuntis tuotantoketjun alusta loppuun.
Jostain syystä langan valintaan ei enää riitäkään perusteluksi, että se tuntui/näytti kivalta, ihastui väriin tai saatavilla nyt ei jumaliste ole muuta kuin sitä yhtä merkkiä. Tai että Suomesta ei kerta kaikkiaan saa sitä mitä haluaa, joten on pakko tilata netistä. Tai että on jotenkin tosi junttia tai lahjattoman ja mielikuvituksettoman ihmisen vanhanaikaista puuhastelua neuloa perussukkia sillä koulussa opetetulla kantapäällä seiskaveikasta.
Oon niin samaa mieltä siitä, että voitaisko vaikka sopia niin, että kukin saa harrastaa just niin kuin itse haluaa ilman, että joutuu siitä tilille millään foorumilla. Että jos vaikka näin kevään hengessä annetaan kaikkien kukkasipulien puskea omat vartensa maasta ja näyttää just niin nätiltä kuin ne kenenkin katsojan silmään näyttää. :)
Ja juu, parhaita nauruja tälle aamulle; kiitokset heinäsirkankivesvahasta. :D
Oikein hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaJa villasukan kanssa olen samaa mieltä että villan/alpakan tuottajilla on yksi markkinarako tutkimatta...
Inhottaa kun alkavat kehrääjät laitetaan a) joko vanhan rukin viereen joka ei melkein toimi tai b) painavan värttinän kanssa työskentelemään ja c) saa paskaista villaa käteensä jota vielä täytyy karstata (joskus jopa käsin, ei edes koneella) ennen kun saa sitä käyttöönsä. Miten sillä tavalla uusia kehrääjiä saa houkuteltua?
Kirjoitus oli ilmeisesti suora vastaus minulle.
VastaaPoistaOlen pahoillani jos olen aiheuttanut pahaa mieltä.
En todellakaan edes muista kuka vieressäni kehräsi siellä tapahtumassa, mutta luin myöhemmin netistä kuinka Hän oli tuntenut olonsa vieraaksi minun läheisyydessäni. Minulle heräsi ajatuksia vasta luettuani sen kommentin netistä, koska koin että minua pidettiin jotenkin "erilaisena".
Haluankin olla erilainen joka asiassa, ja kehrään yksin paskaiset villani juhlapaikalla pirtissäni jatkossakin.
Toivon että ne joille lampaan ja alpakan villat tuovat elantoa, ottavat hätähuutonne laadukkaan suomalaisen villan puolesta tosissaan.
Teija Jokinen
Hämeenkyrö
040-5849570
Jos kehrää pesemätöntä villaa, lika ei välttämättä koskaan lähde täysin sieltä langan sisästä. Ja jos lähteekin, niin hiljalleen pesujen mittaan kulkeutumalla langan pintaan - lanka on aina likaista. Ja likaantunutta rukkia onkin kiva puhdistaa.
VastaaPoistaMäkin voisi kuulua kaivopuiston kashmirin kannattajiin :)
Moikka!
VastaaPoistaPalaan vielä kerran aiheeseen, kun mulla olis mielessä tehdä lampureille pieni "ohjekirjanen" villan kerinnästä ja käsittelystä pienmyyntiin. Josko nämä kaksi maailmaa joskus kohtaisivat.
Kysymys: Onko Villa Laurilan topsit ja langat laadullisesti hyvän tasoisia teidän mielestänne?
Ja miksi Sudrana olettaa että jos eläin paskoo, niin sitä paskaa on sitten villassakin?
Tuleeko siis Sudranan käsiin aina paskaa kun hän käsittelee omia lemmikkirottiaan, kun nekin paskoo?
Kovinkaan moni eläinlaji ei vapaaehtoisesti makaa omassa paskassaan. Suomalaisten alpakoiden villassa ei taatusti ole yhtään paskaa, koska niillä on hyvin tarkat vessapaikat. Ja jos ostaa syksyllä kesän laitumella olleiden lampaiden villaa, ei niissäkään ole paskaa.
Eli lampaan villassa ei automaattisesti ole paskaa. Paskaa siihen villaan tulee jos kasvattajat pitävät lampaita likaisissa oloissa.
Rotta on siisti eläin, kuten moni saaliseläin on - oletan, että lampaatkin ovat. Rottakin välttelee tekemästä jätöksiä lähelle ruokapaikkaa, tosin virtsa ei niitä niin haittaa. Kesyrotta kuitenkin pestään sen likaannuttua selvästi, uroksia niiden erilaisen hormonitoiminnan vuoksi muutenkin. Pesen rotat parin kuukauden - puolen vuoden välein, tarpeesta riippuen. Kynsiä leikatessa pesu on varsin nopea suorittaa samalla, joskin rotat murjottavat toimenpiteen jälkeen loppuillan.
VastaaPoistaEn silti oleta, että rotissa ei ulosteperäistä likaa olisi. Pyrinkin pesemään kädet vähintään rottahäkiltä keittiöön päin liikkuessani. En kannata ylihygieenisyyttä jo vastustuskysyn kehittymisenkin kannalta, mutta mikrobiologian harrastajana olen vissiin lukenut liian monta ällötutkimusta ulostejäämistä ruoassa...
Mitä tulee käsityksiini lampaista, niin olen ihan oikeasti nähnyt niitä. Livenä, ei vain telkkarista. Sen verran olen lampaita hoitanutkin, että lampaiden persvillojen paakut ovat kyllä tulleet tutuiksi. En mä olettanutkaan, että lampaat pyöriskelevät jätöksissään - niillä ei kuitenkaan ole käytössään pesuvälineitä ja vessapaperia, joten tietty määrä ulostetta villoissa on musta vähintään looginen seuraus.
Mä haluaisin nyt vielä korostaa, että tarkoitukseni ei ole hyökätä ketään vastaan. Muut saavat harrastaa ihan siten kuin heille sopii. Toivon samaa suvaitsevaisuutta omaa harrastustapaani kohtaan. Edelleen, kerrostaloasunto ja likainen villa eivät vain sovi yhteen. Onneksi on myös tuottajia, jotka täyttävät minun tarpeeni. Kaikille omansa :)
Teija kysyin myös Laurilan villojen laadusta. Itselläni on kokemusta noin vuosi sitten (ja sitä aiemmin) ostetuista, ja tykkäsin. Kyllä niissä rasva tuntuu, mutta ei minun käsiini mitenkään häiritsevästi, vaan käsiä hoitavasti, eli mukavasti. Muistaakseni silloin oli tarjolla luonnonvärisiä ja yhtä värjättyä punaista. Luonnonvärit ovat kauniita (koko viikonlopun olen kehrännyt niitä), mutta minä kaipaan myös muuta. Tarjontaa voisi täydentää kauniisti värjätyillä yksivärisillä, semisolideilla ja sateenkaarivärisillä, kuten monissa ulkomaisissa kaupoissa on (esim. Wollinchen.de tai alysse-creations.info tai worldofwool.co.uk).
VastaaPoistaMinäkin olen kokeillut Villa Laurilan villoja, minun käsiini ne ovat melko rasvaisia ja se vaikeuttaa minusta käsittelyä jonkin verran, etenkin jos ei kehrää villaa heti sen saapumisen jälkeen. Olen ostanut villoja mm. samoista paikoista kuin Villasukka ja ne villat ovat olleet mielestäni mukavia käsitellä, eivätkä ole tuntuneet liian rasvaisilta.
VastaaPoistaMinäkin nautin monivärisen villan kehräämisestä joten sellainen kotimaisena olisi ihan mukavaa. Myös villa-silkkisekoitteet ovat minusta mukavia.
Kotimaisesta alpakasta minulla on yksi kokemus ja ihan äkkiä en toista halua. Äiti osti minulle alpakkatilalla käydessään raakavillaa ja se oli ihan kehruukelvotonta, lyhyeksi silputtua, osittain huopunutta ja harmaan ruskeaa (alpakka oli kuulemma valkoinen). Ymmärrän toki, ettei raakavilla ja kehruuvilla ole sama asia, mutta tuollaisella silpulla ei kukaan tee mitään. Jos alpakkaa saisi samanlaisena kuin ulkomailta niin voisin ostaa myös suomalaista, joko sellaisenaan tai silkkiin sekoitettuna. Mutta mitä tahansa en osta edes suomalaisuuden perusteella.
Mä sain nyt eräässä vaihdossa 34 grammaa suomalaista alpakkaa. Uskoisin, että se on pesty - jos ei ole, se on sitten hyvin puhdasta muuten.
VastaaPoistaOngelma alpakan suhteen onkin lähinnä saatavuus. Harva myy netissä eikä autoton pääse tiloille kärkkymään villoja, joten osto pitäisi sopia näkemättä edes kuvaa kuidusta. Lisäksi saatavuus on hyvin kausittaista. Kerran olisin onnistunut ostossa, mutta minulle myytiin vasta puolen vuoden päästä ehkä kerittävää kuitua. Jätin väliin ja totesin, että kovin on työlästä alpakan löytäminen.
san: en mitenkään koe että minua vastaan olisi hyökätty, mutta haluan oikaista väitteitä että lampaan villa on aina kakkaista, koska se ei sitä ole, jos eläimiä hoidetaan hyvin. Meidän (särkän) lampailla ei ole edes persvillat koskaan kakkaisia, mutta en koskaan kuitenkaan niitä käyttäisi kehruuseen.
VastaaPoistaKehruuseen kuuluu käyttää parhaita satulavilloja, sekä alpakoilla että lampailla.
On valitettavaa että kaikki eläinten kasvattajat eivät harrasta kehruuta, sillä sen vuoksi he eivät tajua miksi villoja ei saa silputa lyhyeksi tai että harrastajille ei voi myydä reisivilloja.
Alpakan villa ei ole rasvaista, joten hyvin pidetyn alpakan villa on pesemättömänäkin hyvin puhdasta. Siinä ei ole myöskään mitään tuoksua.
Minua harmittaa että näköjään monet käsinkehrääjät pitävät villan lanoliinia likana, joka pitää saada pois.
Lanoliinin ja kuidun liitto on lampaassa ainutkertainen, siksi joku viisas (en muista kuka) on sanonut että ainoastaan lampaasta saadaan villaa, kaikissa muissa eläimissä on vain kuitua. Eli villaan kuuluu se rasva.
Mukavan hedelmällistä keskustelua!
Yritän viedä tietoa sekä alpakan- että lampaankasvattajille. Mutta luulen että värjättyjä suomalaisia topseja ei tulla kovin pian näkemään markkinoilla (ainakaan sellaista värien kirjoa mitä ulkomailta saa). Mutta jos nyt edes luonnonvärisiä (alpakassakin on 22 luonnonväriä).
Minustakin olisi tosi hienoa saada valmiiksi käsiteltyä ja käsinvärjättyä suomalaista kehruuvillaa ja alpakkaa!
VastaaPoistaVaikka olenkin pessyt likaista villaa kerrostaloyksiössä ja sitä käsin karstannut. Mutta näin siksi, että minusta itsestäni se sattuu olemaan mukavaa, ei siksi että se olisi erityisen perinteistä vaan siksi, että sisäinen kontrollifriikki pääsee näin hallitsemaan koko prosessin alusta loppuun... :D
Pesu ja käsittely on kuitenkin sen verran vaivalloista että tajuan hyvin miksi kaikki eivät puuhaan ryhdy, joten minullakin toinen projekti on yleensä jotain värjättyä ja sekoitettua ulkomaantuontia.
Ja nyt kun kerran valitetaan, niin miksi postikulut Suomen sisällä ovat samat kuin Englannista tänne? Olisi kiva tukea myös kotimaista kehruukuitukauppaa, mutta nyt perusvillaa saa halvemmalla ulkomailta ja niitä kotimaisia käsinvärjättyjä mistä voisi enemmän maksaakin on hyvin harvassa (jos joku tietää Ilun lisäksi muita värjäreitä niin mainostakaa!)
Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen Villa Laurilan lankoihin. Juuri neuloin ison kolmiohuivin lampaan ja angoran sekoituksesta. Mukana oli aika paljon pieniä heinänpätkiä, mutta minua ei haittaa moisten pois nyppiminen. :)
VastaaPoistaItse pidän lanoliinipitoisesta lampaanvillasta. Se lievästi rasvainen tuntu sormissa on ihana, ja sukissa lanoliinipitoinen lanka on aina tervetullutta. Olen nyt kaksi kertaa törmännyt lankaan ja topsiin, joissa epäilen olleen hurjasti pölyä mukana. Lanka ei haissut mitenkään epänormaalille. Joten en usko että kyse olisi ollut ulosteesta vaan hurjasta määrästä pölyä, joka tarttui sormiin mustana kerroksena ja lanoliinin rasvaisuuteen yhdistettynä tuntui kamalalta. Tuli sellainen olo että lammas rukka olisi varmaan kaivannut kunnon pesua.
-Henna.J.
Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa siitä, että lanoliini ja villa kuuluvat yhteen. Sen sijaan härskiintynyt lanoliini, lika, pöly eivät kuulu villaan.
VastaaPoistaOmat kerityt villani pesen heti kerimisen jälkeen, jotta villaan jäänyt pöly ja ylimääräinen rasva ja muu villaan kuulumaton lähtevät pois. Villan pesu on luonnollinen ja helppo (joskin työläs) prosessi pitää villa hyvälaatuisena.
In grease -kehrätty villa sisältää painostaan useita kymmeniä prosentteja muuta ainesta kuin kuitua - ja menettää samalla kuidun lämpöäpitäviä ja eristäviä ominaisuuksia. Haluan itse kehrätä vain ja ainoastaan puhdasta villaa, koska puhdas, rasvaton villa on helpompi karstata (saati sitten kammata!) ja kehrätä, ja se ei ala haista eikä kuidun laatu kärsi lian ja härskiintyvän rasvan vaikutuksista varastoidessa. Harva lammas on takitettunakaan niin puhdas, että sen villa käy suoraan karstattavaksi tai kammattavaksi, ja käsittääkseni suomalaisia lampaita ei takiteta.
Ja villan voi kehruun jälkeen liottaa vedessä, jossa on lanoliinia hieman, jolloin villaan saadaan likaahylkiviä ominaisuuksia. Olennaisesti pehmeämmäksi en ole käsittelyn havainnut tekevän, enemmän ratkaisee itse kuitu.
Edellä mainittu ihan henkkoht mielipide, joskin koetin laittaa perusteluita miksi villan pesu kannattaa aina. Suosittelen myös Amosin kirjan osuutta villan pesusta. Sieltä löytyy tarkat perusteet siihen, miksi pesemätöntä villaa ei kannata kehrätä.
Pitää minunkin tänne kirjoitella. Itselläni kauhu suomalaista villaa kohtaan on kertynyt lähinnä muutamista karstaamattomista "raakavillaeristä", mitä olen saanut esimerkiksi lahjana. Noissa on villa ollut hyvinkin tumman ruskeankellervää, kokkareista ja huopunutta - ei ollenkaan sellaista ihanaa kiharaista yksittäistä villatupsua kuin Spin offin villakuvissa.
VastaaPoistaPesisin kuitenkin pölytkin pois villasta, mutta en mitenkään kovakouraisesti vaan antamalla villan liota lämpimässä vedessä niin että lika irtoaa itsestään. Tämä ihan sen takia, että en halua ylimääräistä pölyä olohuoneeseeni.
Itse pidän eniten kampavillan kehruusta ja tilasinkin äskettäin maastamuuttajasuomenlampaan kammattua villatopsia - se on puhdasta, kammattua ja aivan ihanaa. Tämän vielä kun saisi suomalaisena. En näkisi mitenkään ongelmallisena maksaa ihan kunnon hintaa kotimaisesta laadukkaasta suomenlammastopsista, mutta valitettavan harvoin näkee sellaista kiiltävää ja pehmoista lankaa mitä suomenlammas on parhaimmillaan. Itse olen lankana rakastunut Riihivillan lankoihin, ne eivät ole kovia ja karkeita pässinpökkimiä vaan ihania villalankoja.