Aistillista

Ensin meemi, sitten muuta höpinää.
Heivatuista kudelmista löytyi aistimeemi. Ajattelin ensin julkaista tämän normaalissa blogissani (lue: Ei-käsityö-blogissani), mutta käsityöt ovat kuitenkin hyvin aisteja stimuloivaa touhua ja edellisessä postauksessa päästiin muutenkin jo näköaistiin kiinni.
1. Pehmeintä maailmassa - Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere & Silk (ravelryssä). Niinalla oli Ursulan miitissä tätä mukana. Kun huivinpään otti käteensä, koki jonkinlaisen hämmentävän ristiriitaisen epätodellisen hetken. Kuin utupilvi tai untuvakylpy. Maailman pehmein asia!
2. Liian makeaa - Aino-jäätelöt.
3. Mieluisin ääni - Tykkään kolmiviikkoisten rotanpoikasten temmellysäänistä. Silmät ovat jo auki ja virtaa riittää. Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja kaikesta kommunikoidaan piippaamalla.
Toinen mieluisa ääni on, kun mies katsoo makuuhuoneessa tietokoneelta Top Gearia ja kikattaa itsekseen.
4. Järkyttävin haju - En ole aikoihin haistanut tätä, mutta hajumuistissa se on ja pysyy. Kun on syönyt pastaa ja unohtaa jämät kattilaan... kannen alle... tiskipöydälle. Pariksi päiväksi. Haju kerääntyy kattilaan ja kun kannen nostaa, tulee itku. Pasta on muuttunut nopeasti venyväksi, säikeiseksi limaksi ja haisee mädälle.
5. Himottavan hyvää - Fazerin Lontoo Rae -suklaa. Amaretto. Cava. Jääkahvi kanelisiirapilla. Vuohenjuusto. Kirsikat.
6. Tuoksuu hyvälle - Klassikko: vastaleikattu nurmi.
7. Oudoin hajumieltymykseni - Ei varmaan mitenkään outoa, mutta silti: liuottimet. Tärpätti! Bensa! Ja jotkut liimat. Tussit. Sääli, ettei niitä uskalla haistelemalla haistella.
8. Lapsuuden hajumuisto - Meidän ensimmäinen koira, Lilli. Elisan iltapalapiirakka.
9. Kutittaa - Perwoll nenässä liian suurina annoksina. Torstai-iltana aivastelin Wollmeisesta. Olen nokkosihottumikko, joten kutian paljon ja koko ajan. Nyt on vasen käsivarsi mustelmilla nokkosihottumasta.
10. Riipii korvia - Kun joku aloittaa lauseen sanalla "elikkä".
11. Etova maku - Varsiselleri.
12. Pelottava ääni - Huuto. Mä en tiedä, mikä lapsuuden trauma tässä on taustalla, mutta pelkään huutavia ihmisiä, huutaa ne sitten riitaansa, kipuaan tai hulluuttaan.
13. Kylmää vai kuumaa - Kylmää, paitsi sää. Sää saa olla helteinen.
14. Iljettää koskea - Mätä. Kosken siihen yllättävän usein, mulla on paisetaipuvainen rotta.
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Knit Pro Symphoniet.

Tapasin tänään kaksi karismaattista neulojaa. Auringon paistaessa meren yltä istuimme hetken lasten ja koiranpennun hulinassa. Kiitos, arvon naiset, ja pahoittelut mörökölliydestä - mä en ole aamuihminen ja lähdin vuoteesta pikasuihkun kautta teitä tapaamaan.

Sää oli kaunis ja koiranpentu ihana (wää! Haluun!) vaikka se halusikin maistella mun kenkää. Siltä meni ehkä alle minuutti oppia avaamaan mun kengän tarrakiinnitys. Se oli pehmeä, paitsi naskalihampaistaan, ja lämmin jalkaa vasten köllötellessään kalju pentumaha kohti taivasta. Miksen mä ottanut kuvia? Mulla oli kamerakin mukana.
Olenkin jo ohimennen viitannut viikon mittaiseen extreme-lomaani länsinaapurissa. Otin siis siskoni sekä tämän 3- ja 7-vuotiaat ja lähdimme viikoksi serkullemme, jolla on itsellään 11- ja 12-vuotiaat. Lisänä sopassa oli toinen serkkuni, kolla on nelikuinen vauva. Tähän lisätään vielä täti, joka puhuu enemmän kuin meidän Suomen puolen suku (puhelias sekin) yhteensä sekä tädin mies, joka härnää kakaroita, nyt jo kolmannessa polvessa.
Tämä kaikki kääritään miljoonaan litraan kahvia ja lupaukseen tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa.
Hauskaa meillä olikin. Itse nautin erityisesti Tyrestan kansallispuistosta Naturum-luontotaloineen.


Tavallaan omalaatuisen hauska kokemus oli myös Gröna Lund, jossa en ollut ennen ollut. Olisin melkein itse mieluummin poikennut Nordiska Museetiin tai Historiska Museetiin, mutta vallan hilpeää oli tuollakin. Paluumatkaa autolle raahustaessani puolitoistametrinen hiiri kainalossa neljän väsyneen lapsen kanssa katselin vielä haikeasti Nordiska Museetin porttia...



Gröna Lundissa sai ranskiksia katkarapusalaatilla! Ruoka oli tosi edullista suomalaisiin huvipuistoihin verrattuna. Siellä oli myös Viirun ja Pesosen talo. Alla Pesoselle tärkeitä valokuvia ja mahtava lehmätaulu talon seinältä.


Palumatkalla muksut eivät kinunneet pallomereen - hetken siellä viihtyivät, mutta pyysivät sitten hyttiin lepäämään. Nuorempaa tosin veti hyttiin myös mahdollisuus leikkiä matkan toiseksi parhaalla hankinnalla, montteliautolla.

En ole varmaan montaa kertaa elämässäni ollut niin väsynyt kuin tämän loman jälkeen. Mutta oli hauskaa! Ruotsinsukulaiset on ihan parhaita ja nauroimme taas kerran itsemme ihan tärviölle. Globeniin oli muuten rakennettu lisäsiipi sitten viime näkemän.

Powered by Qumana