Kesä! Serranon perhettä telkkarissa, aurinko elinvoimaansa tihkuvissa lupiineissa, mansikat, maitokahvi, kuohuviini, värit.
En uskalla syödä paljoa mansikoita, olin lapsena niille(kin) pahasti allerginen. Mutta mansikoissa on se paha puoli, että heti kun saa yhden syötyä, seuraava alkaa näyttää aivan vastustamattomalta. Niin iso ja punainen! Miltähän juuri tuo maistuu?
Kirsikat sen sijaan... Niitä syön vain muutaman kerran kesässä, mutta litran kerta-annoksissa. Sitten tuskastelen kipeän vatsani kanssa hetken ja vannon ettei koskaan enää... kunnes seuraavan kerran eksyn kirsikkakojulle.
Inspiraatio on ollut hukassa viime päivinä. Olen pyöritellyt tarvikkeita ja kokeillut uusia malleja puotia varten. Hiirikoruja on kyselty lisää, munakoisot eivät kiehdo. Hmm. Ehkä kehitän sarjan pikkueläimistä ja teen seuraavaksi erän kärppiä.
Ja jottei nyt tulisi väärää kuvaa, hiiriä on ollut vain yksi ja se on kauppani toistaiseksi ainoa myyty esine, joten ei tässä nyt mitään kovin hurjaa bisnestä pyöritetä.
Olen pyöritellyt tarvikkeita edestakaisin ja miettinyt, miten ne asettuvat. Napeista on tulossa pinnejä, mutta haluaisin kovasti hyödyntää tuota kaunista turkoosia villaakin niissä. Miten? Ideoita on liikaa, mikään ei nouse ylitse muiden.
Olkoon - mä jatkan näitä sit.
Ihanaa juhannusta kaikille! Mä vietän sen parhaan eli kaupunkijuhannuksen.
Miä olen sen verran mansikoille allerginen, että kesän ekasta satsista (se litra, niitähän on pakko vetää litra kerralla) nousee kuume. Seuraavista satseista ei enää - tai ehkä ekalla kerralla litra ja sitten riittää vähempi?
VastaaPoistaTuo luomisen tuska kuulostaa tutulta. Yleensä minulla auttaa kun lakkaa ajattelemasta asiaa. Alitajunta tekee työn puolestasi ja ideat löytyvät :)
VastaaPoistaLupiinit on kyllä kauniita! Harmi, ettei niitä täällä kasva; Keski-Suomessa asuessani niitä sai kyllä kovastikin ihailla. :)
VastaaPoistaMinulle joku litra mansikkaa ei ole vielä mikään, pikemminkin sellainen ämpärillinen päivässä syötynä on normaali annos. ;) Paitsi että ei ole enää. Kyllä se jossain raja tulee vastaan, kun on 30 vuotta syönyt pelkkää mansikkaa joka ainoa päivä. Olen nimittäin mansikkatilan kasvatti, ja nyt on tullut se tilanne vastaan, että pelkän mansikan näkeminenkin alkaa etoa. Vaikka kun sitten kesällä mennään taas mummolaan, niin eihän niistä mansikoista siellä eroon pääse, vaikka viime kesänä kieltäydyinkin niitä enää pakastamasta. Se normaali määrä talven marjoiksi oli meidän 4-henkiselle perheelle sellaiset 100 litraa... sitten päätin, että en pakasta ollenkaan, kun oikeasti mansikka ei maistu miltään pakastettuna. Tuoreena ihan ok, paitsi kun niitä joutuu pakolla sen ämpärillisen päivässä joka kesäpäivä syömään, niin... ;)
Mutta kirsikat on ihania! :) Minäkin varovasti ostin Lidlistä ihan pikkusatsin kirsikoita, mutta parempiin suihinhan ne kotona meni, kun kuopus sai niitä maistaa ekan kerran. :) Minun lapsuudessani ei ollut kirsikoita (mainitsinko jo, että mansikoita kyllä oli ;) ), vaan ensimmäiset ei-säilykekirsikat taisin ostaa parikymppisenä Helsingin rautatientorilta, ja popsin junassa kotimatkalla suihini. :)
Ihana se eka kuva, jossa valo tulee lupiinien läpi :)
VastaaPoistaMukavaa juhannusta! Kaunis tuo ensimmäinen kuva :)
VastaaPoista