Joskus aikoinaan Ilu mietti blogissaan (siinä toisessa), mikä saa ihmisen viihtymään kaupungissa. Ei oo vissiin eka kerta, kun olen julistanut rakkauttani Helsinkiin. Meillä on ihanan levollinen, tyyni suhde, josta ei kuitenkaan puutu intohimoa.
Toissapäivänä meillä oli treffit, kun kuljeskelin taas päämäärättömästi pitkin rantoja. Tällä kertaa en keskittynyt rakennuksiin, vaikka nekin ovat ihania, vaan siihen toiseen puoleen tästä ahdistavasta betoniviidakosta.
Lähin rantani. Viitisen minuuttia meiltä kävellen.
Ja sitten sitä teollistuneempaa maisemaa – yksi lempimaisemistani:
Sulassa sovussa:
Ja lisää syreenejä:
Nämä kuvat ovat helpon kävelylenkin varrelta, kun lähtee kotoamme länteen päin. Idän puolella puolestaan aukeaa keskuspuisto eli hehtaaritolkulla metsää. Mun betoniviidakko <3
Silti mulle rakkainta ovat suunnat suoraan etelään ja pohjoiseen, koska niissä on taloja ja teitä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy käsitöihin? Ei kai mitenkään, paitsi että tämä on mun elämä. Niin, ja kyllä mä tolla reissulla kuvasin käsitöitäkin:
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaMonet muualla asuvat vetävät johtopääkökset Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta keskustan parin korttelin perusteella. Kyllä minuakin ahdistaa jossain Mannerheimintien melussa ja hälinässä, mutta rakastan Länsi-Helsingin ja Espoon rantoja ja metsikköjä.
Minustakin Helsinki on aivan ihana, en muuttaisi täältä minnekään. Upeita nuo kaikki sinun neulomukset.
VastaaPoistaMinäkin tykkään asua kaupungissa, vaikka Helsingissä käydessä onkin ollut vähän ahdistavaa, kun en ole siitä tosiaan nähnyt juuri kuin sen ydinkeskustan ja sitten jotain turistikohteita. Mutta varmasti Helsinki on kaunis kaupunki! Minusta kaupungeissa on viihtyisää, on jotenkin paljon enemmän tekemistä ja paikkoja, mihin mennä, kuin maalla.
VastaaPoistaHelsinki! <3 Ihanaa, että joku puhuu välillä sen puolestakin. Helsinki on kotini ja rakkauteni.
VastaaPoista