Bellini at Harry's bar

Me oltiin tammikuussa muutama päivä Venetsiassa. Ei käyty Harry's Barissa, jossa aikoinaan keksittiin maailmankuulu Bellini-drinkki, eikä ajettu gondolilla, eikä muutenkaan oltu varmaan ihan tyypillisiä turisteja, mutta oli meillä ihan hauskaa silti. Ei niin hauskaa, että sinne tarvitsisi mennä uudestaan (toisin kuin Krakovaan), mutta pöllömminkin olisi voinut muutaman päivän viettää. Matkan ehdoton kruunu oli Mauron viinibaari outoine Mauroineen ja loistavine viineineen ja öljyineen. Kotiinkin tuotiin sieltä oliiviöljyä.

Venetsiasta jäi kuitenkin jotenkin epäaito fiilis. Toki se on ikuisuuden vanha ja siten hyvinkin aito, mutta nykyään se elää ja hengittää vain turismia ja siksi tuntuu aivan elokuvalavasteilta. Kaipasin paikallisia ihmisiä, ruokaa, joka kelpaisi italialaisille ja kaikkea sitä, mitä normaali yhteiskunta tuo mukanaan - monipuolisuutta. Kun matkustan, hauan paikkaan, joka on olemassa itseään ja omia ihmisiään varten. Ei minua.

Aidon Venetsian voi löytää lähempää kuin uskoisikaan, nimittäin Secret Woolista. Cascaden Venezia Worstedia tuli eilen 600 grammaa värissä Inkivääri. Tämä on aitoa, pehmeää ja teeskentelemätöntä. Tästä tulee varmaan se Helmikuun rouvain villatakki.