Pehmeää kuin syyssade

Krakova oli jälleen kaunis ja melankolinen. Satoi ja tuuli ja valtaosan lomasta olin kaiken lisäksi flunssassa, vuoteenomanakin joitain päiviä. Lankaa ei löytynyt eikä matkaan otettu hanskantekelekään venynyt mihinkään suuntaan, mutta taas oli mukavaa ja kodikasta. Saa nähdä, toteutuuko suunnitelma puolalaistumisesta vielä joskus oikeasti. Palmikkolapset eivät päässeet matkaan mukaan. Tuli kiirus enkä ehtinyt päätellä langanpäitä. Eilen sitten päättelin kaikki päät jo pingotuksen läpikäyneestä paidasta ja vetäisin sen päälleni. Olin sitten pingottanut sen liian leveäksi ja hihat liian pitkiksi. Damn! Koko lapsikatras saa siis tehdä reissun pesukoneeseen. Kuumaan pesukoneeseen, ihan vaan kostoksi. Olisi muuten ollut hilpeää tehdä toi paita maissilangasta, olisi voinut kutsua sitä palmikkolasten sijaan maissilapsiksi. Tai ehkä se on hauskaa vaan mun nyrjähtäneen huumorintajun mielestä. Lapset on kuitenkin virallisesti valmiit, joten annoin itseni aloittaa seuraavan paitaprojektin eli Orvokkivaaran. Kamalan vaikea väri kuvata, joten saatte käyttää mielikuvituksenne tummentavia ja violetintavia lasejanne tuohon pinkkiin läjään. Ja sitten! SNYni yllätti mut tänään täysin puun takaa. Kahvilta tuoksuva paketti pullautti sisältään kahvituikkuja, jotka olisin mielelläni syönyt, niin herkulliselta ne tuoksuivat. Laitoin heti kahvin tippumaan, kun haistoin ne. Tai no, melkein heti - ensin mun piti hiplata noita ihania keriä varmaan kymmenen minuuttia. Miltä ne tuntuu ranteeseen, kaulalle, poskelle... Jos joku Siveysviraston agentti tarkkaili mua, mä saan varmaan syytteen viattomien lankakerien fyysisestä ahdistelusta. Sen pehmeyden muuten melkein näkee, katsokaa vaikka: Tiedättekö mitä se on? Kashmiria. 100 % kashmiria. Mongoliasta. Se on niin suloista ja jumalaista, että aion tehdä siitä jotain omalle iholleni. Kauluri syksyn tuulia vastaan? Pieni kauluri ja suloinen pipo? SNY, lanka on todella ihanaa ja väri on just eikä melkein. Kiitos!