sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Kuka on tuo mystinen...

Luin tutkimuksesta, jossa todettiin, että harrasteesta bloggaaja menettää lukijoiden kiinnostuksen, kun hän kertoo itsestään liikaa. Pitäisi pysyä aihepiirissä eikä rönsyillä omaan elämään, mielipiteisiin, arvoihin ja näkemyksiin.

No, olkoon miten on. Itse luen mielelläni sekä tiukasti käsityöaiheisia käsityöblogeja, niitä pelättyjä lifestyleblogeja (käsittääkseni asiaan kuuluu kursivoida toi lifestyle, vai mitä?) että rönsyileviä blogejakin, siis niitä jotka rakentuvat ihmisen, eivät harrastuksen ympärille.

Sudrana on muutaman kuukauden mittaisen historiansa aikana puhunut lähinnä käsitöistä. Se onkin kai ollut hyvä juttu, moni teistä tuntuu tulevan takaisin, mistä kiitos. Harva teistä tietää minusta yhtään mitään. Okei, olen kertonut olevani nörttihommissa, asuvani avoliitossa, olevani rottien (kuuden!) ylpeä omistaja ja kaveri. Niin ja että mulla on puolikas koira, joka kasvaa kamalaa vauhtia.

Osa saattaa muita teitä tietää esimerkiksi mielenterveysongelmistani, intohimostani knoppitietoon ja valitusta lapsettomuudesta. Että mulla on rakas kummityttö ja sillä suloinen veli. Että yliopisto jäi ja niin jäi unelma elämästä hörhöhumanistinakin, mutta että olen hyvin onnellinen.

Mä juon olutta, kahvia, teetä ja viiniä, rakastan juustoja, kikherneitä, kidney-papuja ja hedelmiä. Mä annan rahaa Amnestylle, mutta en sotaveteraaneille. Mä en aina jaksa kierrättää ja lennän lentokoneella, mutta pidän silti itseäni hyvänä ihmisenä.

Joka kesä käyn korkeasaaressa jo mainittujen lasten kanssa. Tänä vuonna se tapahtui eilen. Tulin myöhään kotiin, nukuin 12 tuntia, heräsin flunssaisena ja ajattelin elämäni rikkautta. Kaikkea tätä ihanaa, kaunista, tylsää ja seesteistä, joka saa mut tanssimaan sisäistä polkkaa.

Olenko kertonut liikaa? Hylkäättekö minut nyt?

Palmikkolapset etenevät hitaasti mutta ihan oikeasti. Tässä toissapäivän tilanne. Paljoa ei tosin olla tästä edistytty, koska, noh, korkeasaaret, kengurumeiningit ja koirien kanssa leikkimiset ovat vaatineet aikani, mutta eka hiha on nyt 10 kerrosta vaille valmis. Eli hiha vielä ja sitten!

8 kommenttia:

  1. Mä taas tykkään tietää ihmisestä blogin takana :) Kiitos kun kerroit itsestäsi!

    VastaaPoista
  2. Mää ainakin jatkan edelleen juttujesi lukemista :) Pitäisi varman minunkin joskus kertoa enemmän itsestä, tähän mennessä jutut on tiukasti olleet neuleaiheisia.

    VastaaPoista
  3. Enpäs hylkääkään... minusta myös on kiva tietää, kuka on blogin juttujen takana. Aika monta bloggaajaa olen tavannut ihan livenäkin...

    VastaaPoista
  4. Itsekin harrastan lifestylebloggausta ja tykkään livautella sekaan myös omaan napaani keskittyviä faktoja. Sinusta tiesinkin osan etukäteen, mutta tässä tuli myös uusia yksityiskohtia, kiitos niistä :) Rapsutuksia rotille (ja tietysti myös puolikkaalle koirulaiselle!).

    VastaaPoista
  5. tämä rönsyilevän bloggauksen harrastaja ainakin jatkaa blogisi lukemista kerroit itsestäsi tai et :) noin yleisesti ottaen musta on uteliaana ihmisestä aineskin kiva tietää myös blogin takana olevasta ihmisestä.

    VastaaPoista
  6. En hylkää, kuten muutkin, minäkin tykkään tietää enemmän ihmisestä käsitöiden ja blogin takana. Itsekin voisi joskus raottaa enemmänkin omaa itseäään.

    VastaaPoista
  7. Kuten edellisetkin, tykkään lukea ihmisestä joka tekee käsitöitä just tässä blogissa :) Jatkan siis seuraamista.
    Oikein mukavaa syksyä !

    VastaaPoista
  8. Musta on positiivista, jos saan tietää jotakin ihmisestä nimimerkin takana. En siis hylkää blogiasi vaan luen sitä entistäkin hartaammin :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!