Ensin vilkaus Torronsuolle. Tämä käynti oli minulle ensimmäinen. Nähtävää 30 km2 suolla riittäisi, mutta koska olin liikkeellä ilman kumisaappaita, pysyttelimme tiukasti pitkospuilla tai niiden lähimättäillä.
Pitkospuut ovat ihania, mutta kyllä 7 km jälkeen tunsi kulkeneensa puita pitkin.
Lakkoja oli Paljon ja ne olivat Meheviä. Onneksi ei sattunut astiaa matkaan, niin kehtasi ahmia heti kaiken keräämänsä. Kyllä mä varmaan puoli litraa ahmin.
Liesjärvellä menikin koko päivä, joku 8 tuntia oltiin paikan päällä. Kilometrejä kertyi vajaa 10, mutta eipä tuota metsässä oloa voi oikein kilometreissä mitata. Onneksi meillä oli Vekkilästä ostettu eväsreppu mukana, sinne oli asiantuntevasti koostettu kolmelle evästauolle riittävät eväät ja iso termari kahvia.
Aika nopeasti mies totesi, että nyt tais löytyä Sannan lempikansallispuisto. Joo. Löytyi.
Monenlaista kaunista metsämaisemaa ja suota oli Liesjärvelläkin. Mulle kuitenkin hienoin kokemus oli Korteniemen perinnetilaan tutustuminen. Siellä pääsin kehräämään (ja puhumaan rukeista, villoista sun muusta), ihastelemaan itseni pituista aunusruista ja pellossa kukkivaa pellavaa ja poimimaan kourakaupalla ahomansikoita vanhan tervahaudan laitamilta.
Kaikki loput kuvat ovat Korteniemen alueelta.
Sonnipojat laitumellaan noin kilometrin mittaisen metsätaipaleen päässä.
Yksi evästauoista pidettiin pässilaitumella. Saatiin sämpylät syötyä, niin pojat ilmestyivätkin kuikuilemaan rantapusikon takaa ja kohta ne rohkaistuivat tulemaan luo kerjäämään rapsutuksia. Siinä menikin sitten tovi jos toinenkin, kun hengailtiin metsässä hellyydenkipeän nuorison kanssa. Lopulta jatkettiin matkaa ja koko kolmikko saatteli meitä muutaman sata metriä alueensa toiselle laidalle.
Pihapiiristä löytyivät sitten uuhet ja lehmät. Ne eivät olleet alkuunkaan niin kiinnostuneita ihmisistä kuin nuoret pässipojat. Ne vain keskittyivät märehtimään porukalla. Eläinsuojan katossa oli kiireisempää, kun pääskynen ruokki pesällistä ahnaita poikasia.
Tullessamme tilan alueelle kanat olivat hukassa. Onneksi ne olivat vain lähteneet viettämään kesäpäivää läheiselle uimarannalle ja tepsuttelivat kohta takaisin pihaan kukon johtamina.
Kyllä ihmisen sielu lepäsi maalaisidyllin ja umpimetsän yhdistelmässä. Sannan lempikansallispuisto. Menkää sinne.
Yksi juhannus Liesjärvellä on jäänyt ikimuistoisena mieleen! Metsästä oli taianomaista putkahtaa pihapiiriin..
VastaaPoista