Nelostiellä / Route 4

Mä oon kirjoittanut tätä postausta nyt jo niin moneen kertaan, että päätin vaihtaa teemaa kokonaan. Se villapaita, jonka vaiheista tämä on yrittänyt kertoa, on jo valmistunut kahdesti. Ensin muka ja sitten oikeasti. Vielä ehkä kymmenkunta langanpäätä, pari nappia ja pesu.

I've started this post about twenty times already. First it was about a finished sweater, then about a sweater that needed to become longer, then about cutting into a sweater. Now it is finished for real - only a couple of buttons and a wash and then it is done.

Lisäksi tämä kertoi varpaattomista kehruusukista, jotka tökkivät joka käänteessä. Nekin on jo valmiit, valmistuivat jo alkuviikosta.

A bit later this entry was going to be about a never-ending pair of heelless socks. I finished them, too. Who would've thought.

Tämä kertoi kolmesta ampiaisenpistosta, mutta niidenkin terävin kutina on jo helpottamaan päin. Kerroin koiravahtielämästä, mutta olen ollut kotona jo kohta viikon.

At some stage I went strictly off-topic and talked about my dogsitting and the three wasp stings that followed, but I only itch a little anymore.

Kerroin myös uusista langoista. Ne eivät enää ole uusia :)

And the new yarns I was going to talk about, well, not new anymore.

Mutta tuntuu, että eniten aikaa olen viettänyt Nelostiellä, ajamassa Helsingin ja Keravan väliä, katselemassa ihmisten kesälomaa. Kuvassa edelleen Käpylässä. Jotkut iloiset olivat menossa uimaan. Ehkä mökille.

The strongest feeling I am left with is the memories of driving between Helsinki and Kerava, where my sister lives, and watching people having summer.