sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Retriittiraportti, osa I, eli kuinka neulojaa nauratetaan


Kuuluin siihen onnekkaaseen joukkoon, joka mahtui mukaan tiettävästi Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin eli koko viikonlopun mittaiseen neulemiittiin Päivölän opistossa. Meitä mahtui sinne noin 40 neulojaa ja erään neulojan oma maskotti, jota tosin nähtiin vain ruoka-aikaan.


Upea syksyinen maaseutuidylli innosti väreillään. Väri-ilottelua oli tosin myös sisällä oleskelutilassa:





Itse en ilmoittautunut yhteenkään pajaan. Aluksi harkitsin kehräyspajaa, mutta päätin sittenkin nauttia viikonlopusta ilman kummempia aikatauluja. Ja toisaalta, kyllähän mä kehräämään päädyin kuitenkin, pajaa tai ei.
Oli ihan hyvä, etten ottanut pajaa ohjelmaan. Viikonloppu vilahti muutenkin ohi kuin huomaamatta ja koen saaneeni muutenkin varsin paljon virikkeitä ja innostusta. Ja kavereita! Uskomatonta, miten paljon naurua ja hulvatonta huulenheittoa saatiin viikonloppuun mahtumaan. Rukit hyrräsivät, puikot napisivat toisiaan vasten ja aina jostain pöydästä purkautui valtava naurunremakka. Vyyhti toisensa jälkeen joutui siliteltäväksi, haisteltavaksi ja painetuksi poskea vasten.
Lankaa oli myynnissä niin Titityyn kuin retriittiläisten itsensä toimesta. Runsaudenpulaa oli molemmissa myyntipisteissä:


Rukkien katseleminen oli meikätytölle mieleen. Olipa hypnoottista katsottavaa tuo taitava kehräys! Istuin itsekin ensimmäistä kertaa rukin eteen ja pistin osan Hannan villoista ns. päreiksi. Puolen viinipullon jälkeen sain kyllä lankaakin aikaan! Katsokaa vaikka. Ajattelin tehdä tästä pitsihuivin kunhan löydän sopivan mallin. Lankaa on noin 40 senttiä.

Sitten! Siellä oli lotto! Ja lottotyttö, pallokone ja iso kasa Auliksia! Ja mulla oli kaksi oikein, jolla sai jo palkinnon. Eikä mitä tahansa palkintoa, mä voitin mulle ennestään ihan tuntematonta Markkalankaa.

Viidellä sentillä, ajatelkaa nyt. Maailman halvinta lankaa.
Kotiutuessani retriitistä saldo oli siis seuraava:
Laukuista oli kadonnut viinipullo, rypäleitä ja luumuja, yksi värjäyskirja ja hieman rahaa. Lisäksi aika tarkalleen 100 grammaa Cascadea muuttui paidanhelmaksi:

Laukkuihin tuli lisää yksi ihana vyyhti Wollmeisea (love)1000 ja tuo voitettu Markkalanka, tuo 40 senttiä ihanaa pinkkiä itsekehrättyä lankaa, upea Haapsalu Sall ja mulle pakkolainattuja värttinöitä. Niin, alan kuulemma nyt harrastaa kehräystä ja käydä kehruumiiteissäkin. Mikäs siinä sitten.


Mulla oli upeaa, hauskaa, innoittavaa. Kiitos kaikille! Ei mulla sitten muuta kuin että Hannes Pulla.
Powered by Qumana

4 kommenttia:

  1. Hannes-pulla <3

    Oli aivan ihana nähdä siutkin livenä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vielä silmukkamerkkien lainasta ja kiva oli tavata:)

    VastaaPoista
  3. Ahdasmielinen Hannes Pulla:) Kiva raportti!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!