Jos metsään haluat mennä nyt, jäävät käsityöt kyllä tekemättä

Vietimme koko viikonlopun vanhempieni mökillä, jsota kovasti rakennetaan heille eläkevuosien kotia. Lähdimme sinne lähinnä tarkoituksenamme auttaa puuhellan kantamisessa, mutta niin sitä vaan nautti taas olostaan, että oli haikea lähteä tänään kotiin.

Yläkuvassa on huussi, ensimmäinen tönö joka tuolle tontille nousi joskus viisi-kuusi vuotta sitten.

Raparperi yritti tuhlata voimiaan kukkimiseen. Kukka pääsi maljakkoon ja allekirjoittanut pilkkoi mukaansa purkillisen meheviä raparperinvarsia piirakankiilto silmissään.

Lähin järvi sijaitsee muutaman kilometrin päässä mökiltä. Kävimme venerannassa haistelemassa ilmavirtaa (joka oli kyllä aika mitätön) ja lepuuttamassa silmiämme helleauringossa kimaltavassa järvessä.

Itse mökkiä isäni rakentaa lähinnä yksin, joskus lankomiehensä kanssa. Toki äitini auttaa minkä osaa, jaksaa ja ylettää, mutta ei äiti kuitenkaan mikään timpuri ole. Mökki valmistuu siis hyvin hitaasti, viikonloppuisin naula, lauta tai laatta kerrallaan. Nelistään saimme kannettua painavan puuhellan tulevaan keittiöön ja suunnittelimme sen äärellä jo tulevaisuuden uunipuuroja, lanttukukkoja ja juurespatoja.

Meikäläinen nukkui autuaasti päiväunia pihakeinussa akuankka naamallaan sillä aikaa kun isä imaisi pumpulla kaivon puhtaaksi jokavuotista pesua varten. Kaupunkilaistyttö ei tiennyt, että se on joka vuosi pestävä. Aina oppii.

Syksyllä saadaan lopullinen vesipumppu ja viemäröinti kuntoon. Samalla varmaan mökkielämän painopiste siirtyy pihan “pikkumökistä” eli yksihuoneisesta majapaikasta tänne varsinaiseen mökkiin.

Ensi kesänä saadaan varmaan parveke rakenteille ja sitten julkisivun maalaus loppuun. Mitäs sitten? Sitten on jo suunnitteilla autotalli, pikkumökin remontoiminen fiksummaksi vierasmajaksi ja ainakin parinkymmenen puun kaataminen. Sitten pääseekin aloittamaan pihaa…

Ihana, rakas paikka. Kerrostakaan en kutonut eikä tehnyt edes mieli, olin lomalla siitäkin.