Hymyilevä Apollo

Ystävien ja kavereiden kanssa valitsimme tämän syksyn hyväntekeväisyysneulonnan kohteeksi Pääkaupunkiseudun turvakodin. Kun vanhemmat - usein äidit - pakenevat yöhön lapsineen, jäävät usein ulkovaatteetkin taakse. Siinä jää lapsilta seuraavan viikon luistelutunnit, jää lumileikit, jää leppoisa ulkoilu ja jopa helpot kauppareissut, kun ei ole, mitä pukea. Neuloimme erilaisia lämpimiä asusteita kaikissa kokoluokissa, on vauvalle, taaperolle, leikki- ja kouluikäiselle, teinille ja vanhemmallekin.

Keräys tuotti 48 pipoa, melkein 70 paria sukkia, noin 20 lapaset, 20 huivia tai kauluria, yhdet säärystimet ja bonuksena vielä vauvanuken ja tälle hienon puvuston.

Kuvasatoa siivittämään Eino Leinon upea Hymyilevä Apollo - lihavoinnit lempikohtiani. Lopussa vielä samasta kappaleesta koskettava versio Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin tekemänä.

Kiitos!

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.

Niin pienet, pienet on piirit maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.

Oi, kaikuos kantelo kautta maan,
soi soittoni kodasta kotaan,
niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk' kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hellästi sydämein,
oi, sykkiös kerrankin päivähän päin
työn onnea ylistäin!

Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkase vaivamme yö!

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Ja yhden ma varman tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Viinimarjasukat

Ehkä paras tapa päästä eroon niistä pienistä sukkalanka- ym. nöttösistä on osallistua johonkin hyväntekeväisyysneulontaprojektiin. Nämäkin pienet sukkaset menevät jollekin minulle tuntemattomalle lapselle talven ulkoleikkeihin. Huippua!

Sain Wollmeisen Twinin jämän käytettyä viimeistä metriä myöten. Varret jäi inasen lyhyiksi, mutta ainakin sukkisten tai riittävän pitkien kalsareiden kanssa pitäisi toimia kyllä ulko-oloissakin. Valtaosa langasta muuttui jo jokunen vuosi sitten sukiksi äidilleni.
Vielä olisi useampi wollmeisenjämä tuolla sukkajämäpussissa.

Viinimarjasukat
Malli: Ei ole
Lanka: Wollmeise Twin "Johannesbeer und brennessel", 41 grammaa eli 125,9 metriä
Puikot: 2,25 mm
Koko: noin 25-27

Tykkään hurjasti tuosta langan aggressiivisesta keväänvihreästä, siitä ensimmäisten koivunsilmujen elämää pursuavasta vihreästä. Sukan varressa se erottuu joulunpunaisten kerrosten välissä.

Sukat on oikeasti päätelty, tuo langanpätkä on vain liittämässä sukkia yhteen. Nämä menee eteenpäin osana niin isoa neulepottia, että parit hukkuvat helposti.

Ja ööh, pitäis varmaan höyryttää näitä neuleita ennen kuvaamista.

Viinimarjoista - viime päivinä, Vihreiden kuulien ilmestyttyä taas takaisin kauppojen hyllyille, olen ikävöinyt mummoani valtavasti. Voi mummo! Mummon viinimarjapensaat, niiden sadon korjaaminen, viinimarjamehu ja siitä keitetty vahva kiisseli... Hetkittäin on ihan hirveä ikävä.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 45

Sukat: 30

Kulutetut grammat: 4031

Kulutetut metrit: 12050,96

Pienet sukat pienelle Jari Tervon näköiselle pojalle

Ystävä sai vauvan. Pääsin viimein katsomaan tuloksasta, kun tämä oli jo melkein kuukauden ikäinen. Siinä vaiheessa ne on koomisia, vauvat. Tämäkin oli ottanut jo liki kaksi kiloa massaa, liki kaiken poskiinsa. Toki myös kaksoisleuassa oli lupausta. Se oli I-HA-NA. Siis vauva, ei pelkkä kaksoisleuka.

Olin jo aikaisemmin varustanut tulokkaalle jotain pientä, mutta vein rotinajoulutorttujen kaveriksi nämä sukat. Sukkiin sain tuhottua kolme jämälankaa: Kaksi Ilun värjäämää kasmirsekoitusta (Reissumies ja Kaarlo) ja yhden Hopeasäikeen Basic Sockin (Puotipuksun joulukukka).

Sukat on aika reilun kokoiset, menee varmaan joskus vuoden-puolentoista ikäisenä. Mutta kasvaahan ne. Siis vauvat, ei sukat. (Oikeesti, nää mun viittaussuhteet on kuin jostain Suomen alkeet vähä-älyisille -kurssin reputtaneiden Kevätpörriäisestä.)

Sukkiin meni yhteensä 33 grammaa eli noin 130 metriä lankaa.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 44

Sukat: 29

Kulutetut grammat: 3990

Kulutetut metrit: 11921,06

Kotimaisuudesta

Viime aikoina olen miettinyt paljon kotimaisuutta. Olen aloittanut työn suomalaisessa tehtaassa ja alkanut sitä myöten tajuta entistä tarkemmin, mitä suomalainen tuotanto lopulta on. Olen ollut suomalaisissa yrityksissä ennenkin, mutta enemmän myynnin ja palveluiden puolella. Nyt tuotetaan kulutushyödykkeitä. Kuka niitä valitsee ja mitä siitä kukaan hyötyy?

No minä hyödyn, mulla on töitä. Ja on muillakin.

Avainlipputuotteen kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 %. Lisäksi on käytössä Design from Finland -merkki, jossa siis suunnittelu on kotimaista ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Suomessa. Plussaa sekin on, jos Suomessa valmistettua ei ole saatavilla.

Olen luullut suosivani kotimaista, mutta todellisuudessa tämä on rajoittunut aika tarkasti ruokapuolelle. Viime aikoina olen herännyt kotimaisuuden tarkistamiseen mm. seuraavien ostosten harkinnassa:

Heijastimet. Avainlippuheijastimia saa liki joka kaupasta, on muumia, sydäntä ja vaikka minkämoista designia.

Kodin pesuaineet ja -välineet. Olen tähän asti ostanut aika huolettomasti mitä sattuu, ekologisuuteen viittaavat mainoslauseet ovat saaneet minut kokeilemaan vaikka mitä ja uutuustuotteet on usein testattava. Vaan miksi? Kotimaiset välineet (esimerkiksi Kiilto ja Sinituote) ovat laadultaan parhaiden joukossa eikä hintakaan ole kalliimpi. Mutta enpä olisi tajunnut, että Pledge-tuotteetkin on avainlipputuotteita! Piti käydä tarkistamassa, mitä pyykinpesuaineita meillä on tällä hetkellä: Erisan, Ecover ja Eucalan. Yksi kolmesta on suomalainen tuote.

Saippua ja muut pesuaineet. Nimestään huolimatta Lemon Juice & Glycerine on avainlipputuote. Sama merkki koristaa Pirkka-shampoiden, Erisaneiden, LV-tuotteiden, Linnan, Ole Hyvän, Elokuun ja Erittäin Hienon Suomalaisen pullonkylkeä. Tsekkaa myös XZ ja Biozell.

Kuukautissuojat. Ainakin siteitä ja kuukuppeja saa avainlipullisina versioina. Voisko Libresset vaihtaa Vuokkosiin vai onko tässä asiassa merkkiuskollisuus liian vahva?

Särkylääkkeet ja vitamiinit. Avainlippua on tarjolla. Maksan mielelläni himpun ekstraa kotimaisesta ruoasta, miksi sitten ostan yleensä halvimman särkylääkkeen alkuperästä piittaamatta?

Lastentarvikkeet (en oo itteni takia tutkinut). Muumi-vaippoja, Pirkka-vaippoja ja Ainu-tuotteita saa joka puolelta. Hinnoista en tiedä, mutta tuskin noi mitään pröystäilytuotteita on.

Kengät: Kuomat, Lahtiset, Alhot, Vatajat, Sievit, Jalakset... Miksi omat huopatossuni ovat ulkomaiset? Okei, käsityötä ja Baltiasta, mutta silti.

Plaston avainlippulelu

Vaatepuoli mietityttää eniten. Vaatteita on oltava. Astioiden ja muun sellaisen suhteen varmaan pärjäisin loppuikäni ilman uusia kippoja ja kuppeja, mutta vaatteet kuluu. Miten pääsisi fiksuun kuluttajuuteen tässä? Ekologisista syistä haluan välttää pikamuotia - haluaisin laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita, mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Itse tekemällä voin välillisesti tukea ainakin lankakauppiaita ja suomalaisia värjäreitä, mutta miten saataisiin langan alkutuotantoa enemmän Suomeen?
Trikoita ja resoreita saa suomalaisina versioina. Siis Suomessa tehtyinä, raaka-aineet eivät tietenkään ole suomalaisia. Mutta entä muut vaatetuskankaat? Jos jättäisin ulkomaiset farkut kauppaan ja ompelisin itse, onko siitä mitään iloa? Rahat menevät ruotsalaisen vaatekaupan (joka tosin työllistää suomalaisia myyjiä) sijaan suomalaiseen kangaskauppaan. Denimin ekologisuus jättää varmasti yhtä lailla toivomisen varaa. No, ainakin ompelijan työolot ovat kotonani paremmat kuin bangladeshilaisessa hikipajassa.

Viime Itiksen-reissulla yritin löytää t-paitoja tai pukeutumispaitoja, joita ei ole valmistettu Aasiassa. Kiersin kaikki vaatekaupat, niitä oli Monta. Yhdessä liikkeessä oli suomalaisen yrityksen valmistuttamia paitoja, mutta valmistusmaata ei kerrottu. Myyjä epäili Baltiaa. En periaatteesta ostanut, kun ei kerrottu, vaikka Baltia olisi mulle paljon mieluisampi vaihtoehto kuin jo mainittu Bangladesh.
Kaikki muut paidat olivat joko Bangladeshista tai Intiasta.
Lopulta ostin hätäpäissäni yhden Turkissa valmistetun topin, joka löytyi viimeisestä puodista paluumatkalla autolle.

Laitoin juuri uuniin pakastepizzan. Se on saksalaisen yrityksen Turkissa valmistuttama. Huokaus.

Lisätietoja:
Suomalaisen työn liitto
Suomalainen joulu
Sinivalkoinen jalanjälki

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.

Viiniä ja vadelmia

Näistä sukista ei taida olla yhtään onnistunutta kuvaa, pardon!

Kulutin Roter Himbeermundin jämät viimeistä metriä myöten ja otin Merlot'a jatkeeksi. Värit ei ehkä ihan täydellisesti laula harmoniassa, mutta aion julmasti elää tekemäni valinnan kanssa. Merlot ei ihan loppunut, joten sitä näemme vielä jossain jämistelysukissa.

Malli: Ei ole, ihan sileää perussukkaa kärjestä alkaen, 48 silmukalla.

Koko: Noin 30

Lanka: Wollmeise Twin, väreissä Roter Himbeermund ja Merlot, yhteensä 56 grammaa eli 172 metriä.

Puikot: 2,25 mm

Nämä sukat ovat menossa PK-seudun turvakotiin.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 43

Sukat: 28

Kulutetut grammat: 3957

Kulutetut metrit: 11791,06

Oho

Äkkiäkös sitä reilu kuukausi pakenee alta. Ainakin, jos aloittaa kolmivuorotyöt eikä tee muuta kuin a) nukkuu b) valittelee kipeitä lihaksiaan tai c) viettää aikaa siellä töissä tai kehä I:llä. Kaiken kaikkiaan olen siis hyvin iloinen pieni työmyyrä!

Vuorotyö  on myös tehnyt oman jännityslisänsä tähän bloggausharrastukseen. Tuntuu, että mä olen päivänvalon aikaan joko tehdashallin uumenissa tai vällyjen välissä. Ennen erästä iltavuoroa sain kuitenkin napsittua nopeita kuvia. Täytyy nyt yrittää ajastaa useampi postaus, ettei taas tule pidettyä kuukautta blogilomaa :)

Nämä sukat syntyivät, kun halusin kokeilla sekoittaa Vuorelat-mallin kaavionkappaleita uuteen järjestykseen. EN SUOSITTELE. Neulominen oli täysin kaoottista, pintaa oli tosi vaikea lukea ja koko ajan sai olla laskemassa silmukoita ja kerroksia. Argh.

Vadelmasuukkoset

Malli: Perussukka, jossa kevyttä pintaneuletta

Koko: 42

Lanka: Wollmeise Twin, 108 grammaa eli 335,8 metriä, väri Roter Himbeermund

Puikot: 2,25 mm

Ei vaan millään meinaa valo riittää kuvaamiseen, ärrinmurrin!

Ullan sukat

Kerroin joku aika takaperin ystävästäni Jasusta. Ulla on Jasun puoliso ja ansaitsi myös parin sukkia. Nää Vuorelat alkaa nyt tulla jo niin itsestään ettei paljoa tarvinnut miettiä mallivalintaa.

Ullan sukat
Malli: Vuorela
Koko: 38
Puikot: 2,25 mm
Langa: Wollmeise Twin, väri Igor, 95 grammaa eli 293,8 metriä

Tää Igor oli musta tosi kaunis väri. Ekassa ja vikassa kuvassa se toistuu oikeimpana.

Mun tarttis käydä kellarissa kattomassa, onko mulla vielä Wollmeisen Twiniä kokonaisia vyyhtejä. Jäi jotenkin päälle nyt toi tuntuma, vois parit sukat vielä tehdä. Tai no yhdet on jo kantapäissä menossa, mutta niiden jälkeen.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 41

Sukat: 26

Kulutetut grammat: 3793

Kulutetut metrit: 11283,26

Taas pari räpylöitä

Vielä löysin jemmoistani pikkuisen Wollmeisen Froschia vahvistettuna sukkalankana.

Sitä sattui olemaan juuri sopiva määrä tällaisiin varrettomiin pikku sukkasiin - 60 grammaa meni, kaksi grammaa jäi. Olen jonkin aikaa halunnut leikitellä Vuorelan mallineuleella ja sekoittaa kaavion palasia eri järjestykseen. Tässä yksi tulos tuosta leikittelystä, toinen on jo tulossa. Aika sekasotkuja molemmat!

Mutanttisammakon räpylät

Malli: Ei varsinaisesti ole

Koko: 39

Puikot: 2,25 mm

Lanka: Wollmeise Twin, väri Frosch, 60 grammaa eli 186,5 metriä

Nääkin taidan pitää ite. Frosch-sukkia mulla ei olekaan, vaikka monet olen neulonut. Voin sitten pitää niitä Frosch-mekot tai Frosch-villatakin kanssa...

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 40

Sukat: 25

Kulutetut grammat: 3698

Kulutetut metrit: 10989.46

Kappa, kapampi, kapoin

Veera Välimäen Kappa aiheutti ainakin Ravelryssä varsinaisen buumin. Itekin piti aika pian Lankaleikki-kirjan ilmestyttyä alkaa puuhaan. Menin aivan puhtaasti väri edellä, mistä syystä langaksi valikoitui fingering-paksuinen Väinämöinen eikä suinkaan ohjeen mukainen pitsilanka.

Tästä tietysti seuraa se, että neulos ei ole aivan tarkoituksenmukaista eli laskeutuvaa ja pehmeästi soljuvaa, vaan hiukan paksumpaa ja napakampaa. Aika paljon Kapasta pakkautuu kaulalle. Mutta talveen se sopii!

Kappa
Malli: Veera Välimäen Kappa
Koko: One size :)
Langat: Louhittaren luola Väinämöinen, värit Myrkky (vihreä), Hopea (harmaa) ja Haltia (turkoosi), yhteensä 295 grammaa eli 1180 metriä
Puikot: 3 mm

Tykkään, tykkään, tykkään! Lisää Kappoja mulle heti!

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 39

Huivit: 1

Kulutetut grammat: 3638

Kulutetut metrit: 10802.76

Jarnon muistolle

Nelisen vuotta sitten törmäsin Hopeasäikeen värjäysten joukossa väriin nimeltä Jarno. Se oli pakko heti ostaa pois, koska meidän rakas pikku automme on nimeltään Jarno.



Miehelle aloittamani sukat olivat pari vuotta keskeneräisten laatikossa, kunnes viime viikolla lopulta purin alut pois ja aloitin uudet sukat kärjestä.



Sukkien tultua jo liki valmiiksi Jarno-auto joutui pieneen peräänajoon ja kustannusarvio korjaukselle on liki tuplasti auton arvon suuruinen. Niinpä sukkien valmistuessa joudumme jättämään kipeät jäähyväiset perheemme peltisimmälle jäsenelle. Mutta kuten MevrouwWalvis minua lohdutti, Jarnon tarina jatkuu ehkä varaosina monissa muissa autoissa ympäri maan. Jarnosta tulee elinluovuttaja!

Jarno-sukat
Malli: Sileä perussukka 72 silmukalla. Kärjestä alkaen, ranskalainen kanta.
Koko: 44
Lanka: Hopeasäie Basic, "Jarno", 82 grammaa eli 326,26 metriä
Puikot: 2,25 mm

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 38

Sukat: 24

Kulutetut grammat: 3343

Kulutetut metrit: 9622,76

Kesälomapäiväkirja 2015, osa III

Koska villasukkien viimeiset 15 kerrosta eivät neuloudu itsekseen enkä voi tuota yhtä peittoakaan vilauttaa, puhun taas ei-käsitöistä.

Syntymäpäivänäni heinäkuun loppupuolella vietettiin tyttöjen kanssa lomapäivää. Siskot (yksi biologinen ja yksi henkinen) ja kummityttö mukaan ja lautalla etelänaapuriin!

Ensin suunnattiin kulttuurisiin kokemuksiin: Poikettiin EKKM:ssä eli modernin taiteen museossa. Hienoja videoteoksia, installaatioita ja arkkitehtuuria! Pääsymaksukin oli vapaaehtoinen. Tallinnassa on kyllä kivoja museoita, myös historiallinen museo vanhassa kaupungissa on ihana. Siskoni vannoo marsipaanimuseon nimeen :) Siellä saa itsekin työstää marsipaania!

Seuraavaksi yritettiin löytää erästä toista kohdetta, mutta eipä löydetty. Sen sijaan poikettiin pariin kahvilaan: Ensin join raparperilimua Klausissa (suomalaisia astioita, mm. Taika-sarjaa!) ja sitten chai lattea Kehrwiederissä (turistinen, mutta viehättävä ja hyvä). Jälkimmäisessä olikin jännät paikat, kun erään seurueen jäsenen verensokeri romahti ja saatiin aloittaa kahvilasessio glukoosipastilleilla ja mittarijumpalla. 

Tyttöjen reissuun kuuluu tietysti shoppailuakin. Olimme budjetoineet sille kokonaisen tunnin aikaa, mutta eihän se riittänyt ja päädyimme viettämään Viru-keskuksessa 1,5 tuntia. Olimme tehokkaita, mukaan saatiin se, mitä mentiin hakemaan: koulutarvikkeita, maksimekko, trikoopaitoja, termosmuki... Onneksi ravintola bongattiin vahingossa jo kävelyllä Viruun, koska kello oli yli kahdeksan, kun päästiin ostoskeskuksesta ulos.

Manna La Roosa oli tosi kiva paikka. Rakennus on 1800-luvun vanha puuhuvila, sisustus on täydellistä kitchiä, palvelu oli loistavaa, ruoka oli huikeaa... Jos poikkeatte, suosittelen aperitiiviksi Mango Tango -drinkkiä - kesäinen, hyvänmakuinen ja kaunis juoma. Kyllä kelpasi synttäri-iltaa juhlistaa hyvässä seurassa.

Reissun suurin kummastus kohdattiin kotimatkalla. Yövyimme laivassa, kuten selvästi aikamoinen joukko muutakin väkeä. Laivalle pääsi palaamaan klo 00.10 yöllä. Veimme tavarat hyttiin ja lähdimme vielä discoon (ei voi ikinä tietää vaikka soisi Sata salamaa!). Mutta discossapa loppui tarjoilu ja livemusiikki klo 01.00 - 50 minuuttia laivaan pääsyn jälkeen! DJ (ihan ihminen, ei tietokone) jatkoi kyllä aamuneljään, mutta tuskin siellä on kukaan istunut kolmea tuntia ns. kuivin suin. En mäkään nyt erikseen alkoholia siinä vaiheessa kaivannut, mutta ei kai kukaan humppaa tuntikaupalla ilman limppariakaan. Baaritiskin sulkeutuessa baarissa oli varmaan n. 40-50 ihmistä ja tanssilattialla meno päällä. Hassua!

No, hyväähän se vaateriin siirtyminen toki meillekin teki, jalatkin alkoivat olla aika pökkelöinä päivän taapertamisen jälkeen.

Kannatti poiketa ulkomailla, oli kivaa!