Hömppämeemi materiasta

Kävin Heivatuissa kudelmissa katselemassa viime aikojen postauksia ja törmäsin tällaiseen ei-käsityöaiheiseen meemiin, josta saan iltani iloksi kirjoiteltavaa. Alun perin kai oli tarkoitus listata lempimerkkejä tms. mutta ei se nyt ole niin helppoa. Kerron siis yleisesti elämäni materialistisesta puolesta.

 LAUKKU

Laukulta vaaditaan aikamoista litramäärää, nykyisellään raahaan mukana koulutavaraa hämmentäviä määriä. Vihkojen pitää olla aanelosia ja sitten aina mukana roikkuu laskimet, MAOL, suojalasit sun muuta. Yleensä kassia siivotessa sen pohjalta löytyy muovisia kertakäyttöpipettejä, parittomia nitriilihanskoja ja pH-paperin pätkiä. Suloisessa sekamelskassa on aina tietty kässäpussi, jossa keskeneräinen työ ja pikkupussi, jossa puolestaan neulat, sakset ym. 

Tällä erää olalla roikkuu usein aasiasta tilattu harmaa kanvaskassi tai Marimekon simppeli kassi. Keväisin olan valtaa Etsystä tilattu tätimäinen kangaskassi, johon mahtuu tarvittaessa vaikka pomon kissa.

Kuva Christystudio

LOMPAKKO

Pari vuotta ollut käytössä Ögonin alumiinilompakko vihreänä. Hyvin toimii, joskin voin vannoa, että aina lompakon pudotessa se pompahtaa auki ja sylkee kortit sinne tänne. Olen kokeillut monta kertaa.

Kuva: Wallets-online.com

AURINKOLASIT

Nää on jostain marketista. Mulla on kahdet, jotka on niin samanlaiset, etten tästä kuvasta tiedä, kummat ovat kyseessä.

 KORUT

No se kihlasormus (hiekkapuhallettua titaania) makaa Pielisen pohjassa, koska se lipsahti sormesta uidessani. Aion kyllä tilata uuden, kunhan budjetti antaa periksi. Ei se kallis ollut, en mä sillä, mutta minäpä olen köyhä. 

Korvissa on yleensä hyvin pienet teräskorvikset, mutta myös nämä sadepilvet saavat paljon korva-aikaa. Ne on ostetty Etsystä BellaJewelsInciltä.

Kuva BellaJewelsInc.

Ranteessa roikkuu usein tällainen ranneketju, valmistaja Molecular Muse. Siinä roikkuvat molekyylit ovat aivojen välittäjäaineita.

Kuva Molecular Muse.

TV

Minä pidän televisiosta. Lempisarjoja kautta aikojen ovat Dexter, Modern Family, Big Love ja Master Chef Australia (ja vain Australia!). Top Chefiin minulla oli vuosien ajan kiihkeä suhde, mutta rakkauden liekit alkavat laimeta. Mutta joo, olen nähnyt jokaikisen jakson monesta muustakin sarjasta ja viihdyn monien parissa. Chefiin minulla oli vuosien ajan kiihkeä suhde, mutta rakkauden liekit alkavat laimeta. Niin se merkki! Telkkari on näemmä Sharp. Paljon katson nettiteeveetä, käytössä on Netflix, Areena, Filmnet, Katsomo ja Ruutu, tässä yleisyysjärjestyksessä.

 KÄNNYKKÄ

Puhelin on mulla jotakuinkin kaikessa muussa käytössä kuin puhelinkäytössä. Olin mä kyllä lähettänyt viime kuussa 32 tekstiviestiäkin, mikä on multa järkyttävä määrä. Kuukausittainen puheaika voi hyvin olla n. 5 minuuttia. 

Puhelimeksi kutsuttu yleiskoneeni on Apple iPhone, ööh, 4S vissiin tällä hetkellä.  Siinä on tällainen nätti suojakuori, jonka tilasin Decouartshopista.

Kuva Decouartshop

KENGÄT

Omistan kuulemma pienen määrän kenkiä, voin luetella ne kaikki. On talvinilkkurit ja talvitennarit, kesätennarit, juoksukengät, sandaalit, korkokengät ja kahdet avokärkiset korkokengät.

Talvinilkkurit on peruskengät tennareiden ohella. Viisi vuotta ne oli El Naturalistin Uggdrasilit, nyt ne on Artin, tuota, Parisit, luulen. Artin kengistä kelpaisi vaikka mitkät, mm. Amsterdamit ja Oslotkin. Tässä kuvassa nyt kuitenkin nämä lähivuosien kengät.

Kuva dooyoo.co.uk

Kesätennarit on Adidaksen Superstar II:t, mustat oransseilla tehosteilla. Sama lempitennari on ollut jo toistakymmentä vuotta, väri vaan vaihtuu. Juoksukengät on Vibram FiveFingers Sportit. Sandaalit on Sandalilta.

Musta tämä on hirveä määrä kenkiä, mutta tästä on tosi vaikea vähentää. Haluaisin ennemmin lisää, nimittäin kumisaappaat ja toppalenkkarit, sellaiset kunnon hangessarymykengät. Nuo avokärkiset korolliset on kyllä poistolistalla, olen vaan niihin toistaiseksi aivan liian kiintynyt.

FARKUT

Farkkuja on vissiin neljät. Mitäpä niistä kertomaan, jotain perusmallia jostain peruskaupasta (KappAhl?). Farkkuhameita on aika monta kans.

MP3

Se on siinä samassa puhelimeksi kutsutussa monitoimilaitteessa. Käytän paljon.

TIETOKONE

Sama kone on ollut siitä asti kun jätin työni edellisellä alalla, eli, hmm, nelisen vuotta. Ja sain se silloin jo käytettynä, joten kestävä laitos on ollut. Kerran tämä on käynyt huollossa, jossa päätettiin vaihtaa akku. Siitäkin on vissiin kolmisen vuotta. Nii merkki tai malli, MacBook. Se talouden valkoinen, musta on miehen. Ei ole vielä mitään akuuttia vaihtotarvetta, joskin kyllä sen alkaa jo vähän huomata, että potku on vähän väsyneempi kuin aikoinaan.

MEIKIT

No tässä voi sitten luetella niitä merkkejä, vai? Merkkiuskollinen olen vain muutamalle tuotteelle, niin mainittakoon heidät. Mascara on ollut jo yli kymmenen vuotta sama Kanebon 38°, se perinteinen koostumus, mustana. Jos käytän silmämeikin pohjustusainetta, se on Urban Decayta. Harvoin kyllä käytän. Luomivärejäkin on UD:ltä, mutta valtaosa luomiväreistä on mineraaliverioita, pääasiassa Lily Loloa ja Alimaa. Meikkipohja on Bare Essentialsin mineraalipohja. Mitä muuta? Poskipuna on Lily Lolon Apple Blossom. Nyt alkaa tuntua, ettei ketään voi ihan oikeesti kiinnostaa tällainen.  

KASVOVOIDE

Kookosöljyä isosta purkista.

DEODORANTTI

Joku hajuton, onkohan se merkki Neutral 0%. Joskus käytössä myös alkoholipohjainen BioThermin vihreä.

HAMMASTAHNA

Mulla on useampi tuubi hammastahnaa. Joku Colgate, joku apteekin syljeneritystä lisäävä ja joku suuhygienistin mulle antama tehokuuritahna.

SHAMPOO/HOITOAINE

Mulla on kausia. Joskus innostun palashampoosta ja öljyhoidoista, joskus pesen surutta miehen Erisanilla. Tällä hetkellä on Paul Mitchellin värjätyille tarkoitettu shampoo.

SAIPPUA

Suihkupesuun on jotain Erisania/LV:tä, käsipesuun on tällä hetkellä Bliviä, joka ällötyksekseni haisee jollekin makealle marjalle. Itse tykkään ostaa käsipesuun verigreipin, eukalyptuksen tai jonkin muun raikkaan hajun kyllästämää ja kaiken kruunuksi yleensä värjättyä saippuaa :P

TUOKSU

Olen pääasiassa luopunut hajuvesistä. Säästelen pientä pulloa Calvin Kleinin In2U:tä. Joskus nautin tipasta sitä, kun hajuherkkä elinkumppanini ei ole kotona pariin päivään.

Kuva Fragrantica.com

Vuosia käytin cK:n Eternity Purple Orchidia, sitäkin on muuten vielä viiden millilitran pullo jemmassa.

MINERAALIVESI

Harvoin ostan vettä kaupasta. Helsingin vesijohtovesi on huippuhyvää!

 VIINI

Rakastan hyviä viinejä, ärsyttää vaan, kun niistä joutuu luvattoman helposti huppeliin. Viime vuosina olen rakastunut kuiviin, mausteisiin roseviineihin, mutta juon myös rutikuivia cavoja ja kuivia valkoviinejä. Punaviiniä en tule oma-aloitteisesti ostaneeksi kotiin.

Merkeistä mainittakoon yksi lempicavataloistani, Codorníu.

DRINKKI

Hyvin tehty mojito maistuu aina, minttu on niin hieno maku.

LEIPÄ

Luomuversio jälkiuunipaloista. Paljon leivotaan leipää ite, sekä vehnäleipää että saaristolaisleipää. Joskus ostetaan tuoretiskistä sellainen mikäseon Fazerin Perhesuosikit -perunaleipä.

RUOKA

Jokainen, joka tuntee mut, tietää mun puhuvan ruoasta mielelläni. Yritän, talouden niin salliessa, suosia lähi- ja luomuruokaa, mutta en todellakaan kuvittele olevani mikään pyhimys. Lihaa syön vain, jos kyseessä on luomu, riista tai poro.

 JÄÄTELÖ

Olen ollut vuosikausia rakastunut Pappagallon lakritsajäätelöön. Saman lafkan pistaasijäätelö ja mangosorbetti on myös ihania. Viime aikoina olen maistanut myös tosi hyvää uutta tuttavuutta, Kolmen Kaverin mustikka-kardemummajäätelöä.

KARKIT

Olen ollut huolissani, lähikaupasta ei enää löydy Fazerin Lontoo Rae -suklaata.

LAKANAT

Ei todellakaan mitään suosikkimerkkiä, mutta lempivärimaailma. Yksiä pussilakanasettejä lukuun ottamatta kaiki meidän lakanat on tummanpunaisia tai -sinisiä.

KAMPAAJA

Tässä nuukailen. Värin vedän itse päähän kerran kuussa ja latvatkin leikkaan nykyään itse. Tiedän ammattilaisen työn hyödyt ja arvostan osaamista ja laatua, mutta tämä nyt on tämän hetken säästökohteita. Jonain toisena vuonna joku toinen kohde sitten.

ALUSVAATTEET

Ei suosikkimerkkejä eikä valokuvia, pardon!

PÄIVÄLEHTI

Joka arkipäivä tehdään koulussa porukalla Metron ristikko. Muuten en paperisiin sanomalehtiin törmää.

 

LEHTI

Alan lehdet luen töissä (ja sinne saa muuten tulla lukemaan niitä lehtiä ja keittämään teetä myös ilman ostoaikeita!), joten ainakin Moda, Suuri Käsityö ja IK tulee aina luettua. Knitscenestä tykkään, siinä on modernimpia malleja kuin monessa muussa. Moda on kotimaisista mun suosikki. 

Kotiin ei tule nyt mitään maksulehteä, Maku on ensimmäisenä listalla kun taas innostutaan ja raaskitaan. Se on meille tullutkin monta vuotta ja jokainen numero on tallessa ja niitä käytetään. Myös Makun nettisivut ovat jatkuvasti käytössä, sieltä aloitan reseptin haun yleensä aina. Tykkään myös Mondosta. 

SÄNKY

Itse sänky on rupulaatuinen mäntysänky, vaikka hintava joskus 8 vuotta sitten olikin. On vaan niin vähän valinnanvaraa noissa 180x210-senttisissä rungoissa! Patja on hamppufuton, päällä villa-puuvillapetari. Patja ei ole mennyt n. 6-7 vuodessa miksikään, vaikka ollaan laiskoja rullaajia. Runko on nyt niitattu, ruuvattu ja liimattu sillä viisiin kasaan, että tarttis varmaan ydinkärjen sen purkamiseen. Eli ei vaihdeta lähivuosina! Olen edelleen harva se ilta onnellinen tuosta futonista.

Tämä taitaa olla ainoa kuva sängystä.

T-PAITA

Huh, loppuuhan tämä joskus! Käytän hihattomia, holkkihihaisia, lyhythihaisia ja 3/4-hihaisia trikoopaitoja mustina, turkooseina ja petroolinsinisinä. Omistan myös yhden Eddie Izzard -kiertuepaidan, joka on yökyläyökkärinä.

Ohimennen sanoen

Apua, meneeköhän tää nyt oikein... Jos hahmotan omaa blogiani, näitä sukkia ei ole täällä vielä vilauteltu.

Omaan jalkaan, koko 38, Wollmeisea. Perussukkaa 64 silmukalla. Väreinä on Pistazie ja Spice Market. Jälkimmäisen sain viimeinkin loppuun, ensimmäistä on vielä nöttönen jäljellä.

Miksei tässä blogissa tapahdu ikinä mitään? Enkö mä neulo? Miksi mies sitten sanoo että "sä et kyllä muuta tee kuin neulo..."? Totuus on se, että mä en oo jaksanut kuvata mitään. Joululahjasukkia on päättelemättä ja/tai pingottamatta, samoin ehkä kummitytölle päätyvä villapaita. Oma villapaita vaatisi pingotusta kans. Hyväntekeväisyyshuivi on kuvaamatta ja nimikoimatta.

Eikä helpotusta näy, kiireellä neulotaan ja hommat menee suoraan käyttöön. Lupaan ja vannon, että tosta työn alla olevasta villapaidasta saatte kuvia, viimeistään action-kuvia Tampereen messuilta, jonne se lähtee työvaatteeksi. Se pingotusta vailla oleva villapaita olisi tarkoitus saada pitokuntoon viikon sisällä, niin sekin saadaan ehkä kuvattua - tulee nimittäin sen jälkeen kahdeksan sellaista päivää, jolloin kamera kulkee koko ajan mukana.

Onko muiden mielestä ruska ollut tänä vuonna jotenkin ihan henkeäsalpaavan kaunis?

Isälle

Isäni on sellainen vaatimaton suomalainen mies. Sellainen, joka ei tee itsestään numeroa, on vieraammassa porukassa hiljainen, mutta omiensa kesken kunnon savolainen vääräleuka. Se alkaa näyttää jo vanhalta mieheltä, vaikkei ole kuin 60. Raskas työ kuluttaa ja verenperintönä on kaikenlaista kremppaakin.

Isän äiti kuoli reilu viikko sitten. Viimeinen isovanhempani. Nyt vanhempani ovat se vanhussukupolvi, minä se keski-ikäinen ja siskonmukulat niitä nuoria. Niistä vanhempi puhuu jonkin verran jo kolmea kieltä ja nuorempikin aloitti koulu-uransa. Kohta ne muuttaa kotoa ja menee töihin toiselle puolelle maailmaa ja lähettää tädille joulukortin.

Vuodet vierii niin nopeaan. Isäni on nyt vanhempi kuin oma isänsä oli kuollessaan ja tunnen välillä häivähdyksiä sellaisesta menettämisen pelosta, vaikka toivottavasti isä porskuttaa jonnekin sadan kieppeille ilman suurempia ongelmia. Sitten tuollainen vanha jäärä, miten sille osoittaa, että välittää? Ei se ole mikään sanoilla koreilija, ei osaa puhua tunteista eikä oikein niitä kuunnellakaan. Niinpä mä neulon.

Isälle jouluksi 13

Koko: 43, leveä (80 silmukkaa)

Lanka: Wollmeise Twin, väri Mitternacht

Puikot: 2,25 mm

Elementit: Pintaneule 2 krs oikein, 1 krs 1o, 1n. Ranskalainen kantapää. Nauhakavennus.

Istun töissä kahvikuppi kädessä ja mietin tätä elämää, näitä ihmisiä, menettämistä ja erityisesti aikaa ennen menettämstä. Sitä kun vielä ollaan.

Kapeita raitoja

Lauantaina oli hassu työpäivä. Asiakkaita kävi kourallinen, mutta jostain syystä peräti kaksi heistä kertoi opettavansa käsityöaiheisia kursseja. Jyväskylän suunnalle myin kassillisen erilaisia kehruukuituja, terkkuja vaan ja onnea perinnerukin kanssa! Kaiken kaikkiaan pääsi puhumaan käsityötä tosi paljon, mikä oli hiljaisen kesän jälkeen ihanaa. Syksyn sesonki on alkamassa, maltillinenkin harrastaja herää katsomaan lankoja sillä silmällä ja tosikkotekijät laskevat jo viikkoja jouluun. Mä lasken viikkoja Tampereen messuihin ja Syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin - omanlaisiaan jouluja nekin.

Mä en enää pysy perässä, mitkä joululahjasukat oon esitellyt ja mitä en. Kuvaamattakin on useampi pari. Jos kahdet raitasukat tässä vilauttaisi?

Ensin hassut raitasukat, jotka syntyi ihan vaan jämäkerien inspiroimana. Wollmeisen Twiniä, värit Pistazie (vihreä), Sanguinello (oranssi) ja Taube (violetti). Koko on 38-39, puikot oli 2,25 ja speksit perinteiset ranskiskanta-ja-nauhakavennus.

Itelleni tein sitten taas yhdet varrettomat sukat, niitä kun tykkään eniten käyttää kesät talvet. Näissä väreinä on viininpunainen Merlot ja ylläolevissakin sukissa esiintyvä oranssi Sanguinello. Tämä yhdistelmä on jotenkin kiva, tulette näkemään vielä yhdet raitasukat näillä väreillä tämän jälkeenkin.

Puikot, koot, kannat ja kärjet voi luntata edellisistä sukista. Ei mulla oo ikinä mitään uutta kerrottavaa. Paitsi ehkä ens kerralla. Tuskin kuitenkaan, on näitä sukkia sen verran vielä esittelemättä.

Taas pipo miehelle

Olen neulonut tuolle tässä asunnossa asuvalle miehelle useamman pipon. Se silti päätyy aina pitämään sitä reikäistä ja nukkaantunutta seiskaveikkapipoa, koska se on paksu tai jotain. Okei, hint taken, en enää koskaan väännä pipoa sukkalangasta 2 mm puikoilla...

Tai no joo, sukkalangasta kyllä, mutta kaksinkertaisena.

Wollmeisen satasta värissä Vroni - samasta langasta tein edellisenkin pipon. Tässä on kavennukset Jacques Cousteaun pipon mukaan. Koko on sellainen reiluhko. Miehellä on tosin nykyään tukka ja meinasi, että pipon käänne ei ole riittävän pitkä, kun pää on yht'äkkiä isompi, mutta käskin ajaa tukan pois jos häiritsee.

Ja kyllä, mä olen kesän jälkeen meikittä tuon värinen. Voitte kuvitella, miltä näytän helmikuussa.

Toinen satsi joulusukkia

Viimeksi esittelin raitasukkia Wollmeisesta, nyt sitten yksivärisiä sukkia Wollmeisesta. Sitten on vielä kolmet raitasukat esittelemättä ja parit muut, sitten olisinkin jo ajan tasalla sukkaraportoinnissani.

Ensimmäisenä elämäni valon joulusukat. Wollmeisen Twiniä, väri Neptun Light. Silmukoita 72 ja puikot 2,25 mm. Koipi sillä on kokoa 44.

Olin vähän pettynyt siihen, miten solidi tämän langan väri oli.

Ylläolevassa kuvassa väri toistuu oikeanlaisena. Olin laiska enkä modannut muita kuvia. Sen sijaan tuossa kuvassa, kuvakulmasta johtuen, varsi näyttää tosi lyhyeltä. Todellisuudessa se on vain n. 10 kerrosta jalkaterää lyhyempi.

Näissä sukissa on samat speksit kuin jotakuinkin kaikissa neulomissani sukissa: Ranskalainen kanta ja nauhakavennukset. Mallineule on 2o2n, joka yhdennellätoista kerroksella oikeilla silmukoilla on tehty kahden silmukan palmikkoa.

Kuvaussession toteutin ihan kotiparvekkeella.

Seuraavat sukat ovat kovasti suosimaani varretonta mallia. Monetkohan tällaiset tässä blogissa on nähty? Itselleni neulon lähes poikkeuksetta varrettomia sukkia. Kuljen yleensä hameessa kesät talvet ja varrettomat sukat toimivat kesätennareissa ja paksujen sukkisten päällä talviaikaan. Nämä sukat ovat kuitenkin siskon nimpparia varten pyöritellyt.

Lanka on Wollmeisen Twiniä, väri Sanguinello. Silmukoita 64, puikot 2,25 mm, kengänkoko 38. Mallineule on Alice Yun Shur'tugal, ja olen käyttänyt sitä monissa sukissa. 

Nämäkin kuvat otettiin partsilla, jalkojen alla on aikoinaan neulomani ryhävalas, joka on loistava löhötyyny parvekeoloihin. Kuvaan kurkistelee myös habanero, joita parvekkeellamme asuu kahdeksan.

Vielä yhdet ja sitten lasku. Mistä tulikin mieleeni jääkaapissa oleva kylmä valkoviini.

Näistä raportoiminen on vaivalloista, koska olen saanut vain yhden edes jotenkuten tolkullisen kuvan. No mutta, sukat siinä erottuu.

Lanka on, huokaus, Wollmeisen Twiniä, väri Taube. Tosi vaikea väri kuvata. Ajatelkaa hortensiansinistä miksattuna mustikkaan, selvällä violetilla pohjasävyllä. No, tuossa kuvassa väri toistuu  kohtuullisena. Noin sata muuta kuvaa on alkeellisen kuvankäsittelytaitoni tuolla puolen sinisissä sfääreissä.

Nämä sukat neuloin kummitytölleni joulua ajatellen (apua, ei kai se jo osaa löytää tänne?). Se on maailman paras kummityttö ja tuonut elämääni ihan suunnattomasti iloa ja riemua, ja tietysti myös huolta ja pelkoja. Joka silmukka näitä tehdessä on ollut sillä välittämisellä kyllästetty. Miten voisin suojata tyttöä maailman kolhuilta yhtä helposti kuin hänen jalkojaan kylmältä? On kai vain alistuttava uskomaan siihen, että hänen siipensä kyllä kantavat.

Silmukoita taas 64, puikot 2,25 mm, ranskis ja nauhis. Pintaneule kaksi kerrosta oikein, kolmas kerros 1o1n - Nancy Bushinkin mielestä se toimii ja olen vahvasti samaa mieltä. Ai niin, kengänkoko 39 - uusi sukupolvi huitelee ihan uusissa korkeuksissa.

Pikkumalluainen

Pikkumalluainen on kovakuoriainen. Se oli myös tämän kuidun värin nimi. Kuitu on Louhittaren luolan blingisekoitusta (BFL-silkki-firestar) ja Tuulia värjäsi tämän ns. odottaessa, kun pari kesää sitten lomailimme hänen luonaan.

Silmukat kauluriin loin viime talvena, kun työporukalla heitimme virkistysmatkan Tukholmaan. Perusribbiä, 2o2n, ja kahden silmukan palmikkoja aina satunnaisin välein. Pehmeä tuli! Ja kiva. Olen pitänyt tätä valtavan paljon.

Kielisyysmuutos / Language Policy Change

Mua on pitkään stressannut blogin kaksikielisyys. Se on musta hankalaa sekä lukemisen helppouden että kirjoittamisen työläyden suhteen. Usein ajattelen blogitekstejä jonkin verran ennen kuin naputtelen ne yleensä kertaistumalta valmiiksi. Joskus kirjoitan kappaleen suomeksi, kappaleen englanniksi, joskus taas kirjoitan koko tekstin suomeksi ja lopuksi käännän sen. Joskus harvoin kirjoitan postauksen suomeksi ja jätän sen luonnoksiin odottamaan, että jaksan naputella saman toiseen kertaan englanniksi. Nämä jäävät melkein aina lopulta julkaisematta, en koskaan jaksa palata niiden pariin.

I have been really stressed about this blog for a while. Mainly the problem seems to relate to the bilingual issue. I hate the layout with two languages and I find it too tedious to write everything twice even though I can write reasonably coherent English with little trouble. Also, as much as I like having my international readers, I know of only two who return frequently.

Näistä syistä, ja toki kysynnän vähyyden vuoksi, palaan ainakin toistaiseksi bloggaamaan vain suomeksi.

For these reasons I will return to blogging only in Finnish. It makes me a bit sad, but very relieved too. I want to love blogging and I believe this will help. With Google Translate and other translating tools I do believe it is possible to have some kind of idea of what I am talking about and I will try to make my project notes understandable with no knowledge of Finnish. I will also try to write more detailed notes in my Ravelry project pages. Feel free to ask any questions, either here in the comments, in Ravelry or via email.

Villasukkakelit

Lämpötilan koputellessa kolmeakymppiä on hyvä saada muutama pari villasukkia pääteltyä. Lisääkin on tulossa, noita Wollmeise-nöttösiä kun on useampi pussillinen. Oon yhdistänyt eri tarkoituksia: Neulonut itselleni perussukkia ja aloitellut joululahjaneulontaa. Kyllä, heinäkuussa! Korkea aikakin.

Alotellaan vaikka muutamalla raitaparilla.

Ensin neuloin ihanalle Maijalle oravannahkoja. Korkkasin vyyhdin Wollmeise Twiniä sävyssä Pistazie ja kaivelin kaveriksi jämäkerän samaa lankaa sävyssä Paul. Ravelrystä oli helppo vaklata kengänkoko ja sitten vaan tällä perusmallilla varretonta perussukkaa.

Nämä annoin Maijalle lähtiessämme pitkälle automatkalle yhdessä. Neljä nauravaista naista suuntasi kohti Lieksan perinteistä Tappaamista, minun ensimmäistäni. Ensi vuonna Tappaaminen on kuulemma jo nelipäiväinen.

Itselleni tein samalla kaavalla kans Pistazie-pohjaiset sukkaset. Raitavärinä tässä on varsin tumma Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin.

Näitä kun alkaa suoltaa ei loppua näy. Lieksanreissulla loin silmukat näihin Wollmeise-tossusiin. Pohjavärinä on Feldmäuschen, raitoina ikivanhaa Aquariusta. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka vikkelästi neuloin, pohjaväri loppui kesken. Raitalangan käytin viimeistä metriä myöten. Onneksi Tuulia tuli hätiin ja postitti nöttösen hiirtä. Mutta, ah, väärä hiiri! 

Jostain syystä mua ei edes harmittanut. Itselleni näitä tein ja vaikka yleensä tällainen kauhistus saisi mut tekemään uusia suunnitelmia, nyt suhtauduin asiaan jotenkin kummallisen zenisti.

Kaikki sukkaset on neulottu 2,25-millisillä pyöröillä, kaikkien koko on n. 38 ja silmukoita kaikissa on 64. Ranskalaiset kannat ja nauhakavennukset.

Ellin mekko

Seuraa kilometrin mittainen selostus siitä, miten ideasta tulee valmis vaate.

A way too long explanation of a "christening gown" type of naming gown for a friends' daughter. Only in Finnish, sorry.

Sain suuren kunnian tehdä ystävien esikoistyttärelle nimiäismekon. En saanut juurikaan rajoitteita, vaikka jonkin verran toki vaihdeltiin sähköposteja ja inspiraatiokuvia. Lyhyet hihat ja simppeli yleisilme taisivat olla ainoat toiveet, jotka saajapuolelta sain.

Kuten monissa projekteissa, myös tässä suunnittelu oli yksi lempivaiheitani. Lisäsin itse attribuutteja "luontoteema", "eettinen", "laskeutuva", "a-linja".

Langan valikoin Villavyyhdin valikoimista. Mallasin eri lankoja hyvän aikaa. Mielestäni kaunein valkoisen sävy oli Frog Treen Pediboossa. Toisaalta tiesin, että pitsi näyttäisi herkemmältä kaksisäikeisellä langalla neulottuna... Toinen vahva ehdokas oli Geilskin Bomuld&Uld. Mallitilkut tuli neulottua molemmista ja molemmat olivat kauniita, joskin eri tavalla. Lopulta tein ratkaisun tuolla "eettinen"-perusteella - Frog Treen valtti on reilun kaupan periaattein tuotettu lanka. Lisäksi villa-bambuviskoosi on tosi kaunis yhdistelmä. Geilskin valtti olisi ollut pohjoismaisuus, lanka tulee varsin pieneltä tuottajalta Tanskasta.

Pediboo siis valikoitui lopulta voittajaksi. Lankaa kului lopulta himppasta vajaat 400 grammaa, noin kilometri siis. Tai no mä tuhosin kyllä viidennenkin vyyhdin purkamalla, leikkaamalla ja tunaroimalla. Puikoiksi otin muutaman testin jälkeen Chiaogoon Red Lacet koossa 2,75 mm. No mutta sitten. Enhän mä edes tiedä, minkä kokoisia vauvat on! Seurasi ankaraa tutkimista ja lopulta päätin ottaa käyttöön silmukkamäärät eräästä 60-senttisen villatakista, jossa oli sama tiheys kuin koetilkuissani.

Neulominen piti sisällään jonkin verran matikkaa, purkamista ja pähkäilyä. Neuloin ylhäältä alaspäin ja loin silmukat provisional cast-onilla. Tein ihan tavalliset raglanlisäykset, joiden molemmin puolin sijoitin kahden silmukan palmikot. Samat palmikot jatkuvat koko helman ajan "sivusaumoina". Yläosa on simppeliä reikäneuletta, valtaosa helmaa keväisiä kielonvarsia (tätä kuviota löytyy myös esimerkiksi haapsalulaisista pitsihuiveista ja lopulta osa helmaa puhkeaa jo kesän lehtiin. Kielojen ja lehtien välillä kulkee paneeli sileää neuletta. Takana keskellä kulkee lehtiköynnös. Nappilista on leveä helmineuleinen paneeli, ja sen neuloin viimeiseksi. Neuloin sen kyllä kaksi kertaa, joska olen hieman yksinkertainen enkä kerrasta osaa.

Napit tulivat Etsystä. Myyjän mukaan napit ovat noin 60 vuotta vanhat japanilaiset helmiäisnapit. Napeissa on kyllä sellainen ajan tuntu ja ne ovat selvästi yksilöitä. Koska napit ovat kestäneet ajan hammasta näin kauniina jo vuosikymmeniä, uskon, että ne säilyvät myös mekossa kauniina ainakin parin sukupolven ajan.

Neulomisen ja nappien ompelun jälkeen pingotin mekon muotoonsa pingotusraudoin ja t-neuloin. Tämä on aina maaginen hetki pitsiä neulottaessa. Pitsi aukeaa ja herää eloon, saa herkkyyttä ja ilmavuutta. Kävin moneen otteeseen silittelemässä kuivuvaa mekkoa ja huokailemassa. Tiesin, että olin tehnyt jotain oikeasti kaunista, niin itserakkaalta kuin tämä nyt sitten kuulostaakin. Kuulostakoon.

Helman vuoriksi tilasin kahta eri kangasta, netissä kun on kovin vaikeaa tietää, miltä joku kangas tuntuu. Päädyin ompelemaan vuorin 100% pellavabatistista (Jenni kertoi kankaan tyypin, itse olen urvelo), Etsyn kautta tietenkin. Toinen vaihtoehto oli 50/50% pellava-puuvillaa. Loppujen lopuksi kankaat olivat hyvin samanlaiset, mutta valitsin pellavan laskeutuvuuden takia.

Vuorin ompelin käsin, koska se tuntui sopivammalta arvotekstiiliin. Tein yksinkertaisen vuorin kahdesta kappaleesta ja ompelin sivut pussisaumoin. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että fiksumpiakin ratkaisuja on joskus tullut tehtyä - pelkkien sivusaumojen ompeluun kului aikaa noin 9 tuntia. Mutta ei näissä hommissa oikein kiire kannata ollakaan :) Tässä vaiheessa nimiäisiin oli kuitenkin vielä kolme viikkoa aikaa.

Nimimekko pitää tietenkin nimikoidakin. Halusin tehdä kirjonnan vuoriin, koska pinnassa tapahtuu muutenkin jo tarpeeksi. Päivämäärän ja johdantosanat kirjoin ihan kivaa fonttia matkimalla, joskin harvassa pellavakankaassa ei päässyt ihan toivomaani tarkkuuteen. Vieläkin pohdin, pitäisikö yksi N tehdä uusiksi. Vaatiikohan sitä taas itseltään ihan himppasen liikoja?

Itse vauvan nimeä varten kirjoin "kehyksen" valmiiksi. Old school -tatuointihenkisen kirjontamallin on tuottanut Urban Threads. Noudatin mallia melko uskollisesti, levensin vain sydämen yli kulkevaa nauhaa ja jätin kruunun pois. Väreinä päästin käyttää melko neutraaleja ja vaaleita värejä - en halunnut vahvoja värejä vilkkumaan pitsin läpi. Kirjontalangat ovat Anchorin muliinilankaa (päivämäärä, "sai nimen" ja harmaat tähdet) sekä DCM:n helmilankoja (kaikki muu). Nimen kirjoin sitten nimiäisten jälkeen, en viitsinyt tivata nimeä etukäteen tietooni. Tiesin kuitenkin pituuden suunnilleen, silläpä uskalsin mennä näin pitkälle jo ennen juhlia.

Nimen kirjoin violetein ketjupistoin. Maailman graafikoilla olisi varmaan sananen sanottavanaan luettavuudesta, mutta mäpä en ole graafikko, hähhää.

Vuoriin mahtuu vielä näin isojakin kirjontoja ainakin puolen tusinaa, joten mekon ei tarvitse olla kertakäyttötavaraa.

Arvotekstiili tarvitsee tietenkin arvoisensa säilytystarvikkeet. Etsystä löysin sekä kauniin pehmustetun ripustimen että kauniit kankaat pukupussiin.

Ripustin tuli New Jerseystä ja se on päällystetty kauniin vihreällä jacquardilla (olen edelleen urvelo kankaiden suhteen, joten en osaa kertoa kankaasta enempää). Kuvioväri on hento kulta.
Pukupussin tein 50/50% pellava-puuvillasta ja aioin vuorittaa sen - kyllä, juuri sillä vuoriksi harkitsemallani - valkoisella pellava-puuvillalla. Sitten kaikki olisi valmista.

(Kuva: Ootch)

Tai niin luulin. Olin jo suunnitellut tätä postausta ja ajattelin, että jännän helposti tämä sujui, syntyi jotenkin luonnollisen itsestään, vaikka aikaa menikin. Sitten kävi ilmi, että vauva ei todellakaan tulisi mahtumaan mekkoon juhlapäivänä.

Seurasi viikon-kahden lamaannus. Miten mä muutan tuon isommaksi? Käytännössä mä tarvitsin lisää ympärysmittaa vartaloon ja isomman kaula-aukon (pääntien :P). Vajaata viikkoa ennen h-hetkeä otin lopulta sakset kauniiseen käteen ja leikkasin nappilistan irti. Leikkasin takaosan köynnökseen syvän viillon. Raksin vuorin irti.

Aloin soveltaa. Kokeilin kiilanmuotoa, rakensin takakappaleeseen lisäsenttejä. Annoin etupuolen olla - parin sentin ero ei tekisi hallaa. Leveämpi takakappale toisi pääntielle kaivatun lisäväljyyden. Samaa kiilalisäystä tarvittaisiin vuoriin.

Nappilistan neuloin taas kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla siihen tuli vahingossa enemmän napinreikiä kuin mitä mulla oli nappeja. Oh well, purkaminen alkoi sujua jo rutiinilla, uusiksi vaan. Siisteys ei ole vaatimaani tasoa, mutta nyt ei enää ehdi nipottaa.

Kaksi päivää ennen juhlia hommat alkaa mennä ihan tosissaan absurdisti pieleen: Valkoinen ompelulankani katoaa maailmasta. Lopulta se löytyy nappilaatikosta. Opin samalla, että mulla on kahdeksaa hieman eri vihreää ompelulankaa, mutta valkoista tai luonnonvalkoista tasan se yksi. Käyttämäni neulan kärki naarmuttuu ja se alkaa repiä kuituja. Uutta samankokoista ei löydy mistään. Sovellan.

Ajattelen hankkia vaihtelua ompelemalla pukupussia eteenpäin, mutta sen vuorikerros on kadonnut. Lopulta vuori löytyy lankalaatikosta.

Ompelen vuorin kiinni päällikankaaseen. Kolmiulotteinen ajatteluni ei oikein toimi, koska vuori ei päädy oikealle puolelle kangasta. Puran sen, puran vuoripussin päätysauman, ompelen sen uudestaan kiinni päällikankaaseen ja totean, että meni vielä enemmän pieleen. Yritän kolmannen kerran. Melkein oikein, mutta nyt kiinniommeltu sivusauma on väärällä puolella. Neljännellä kerralla saan päällikankaan ja vuorin toisiinsa kiinni niin, että nurjat puolet ovat toisiaan vasten ja pussin sisältöön pääsee jopa käsiksi.

On pakko palata mekkoon. Vuori on isontamatta. Koska vuoripellavan rippeet on luonnollisesti jo heitetty pois, joudun tekemään lisäyskiilat pukupussin vuorin puuvillapellavasta. Onneksi kankaat ovat samanpaksuisia ja -tyyppisiä. Tajuan, että en todellakaan ehdi ommella kiiloja nyt täysin katseenkestävästi. Päätän vain harsia vuorin kasaan lyhyillä etupistoilla. Se kestää yhden käytön hyvin, ja vuorihan palaa mulle jatkokirjontaa varten - voin silloin tehdä huolellisemman ompelun.

Kiiloja tulee kolme. Niitä harsiessani lasken, että mekon luovutukseen on neljä tuntia. Mekko pitäisi vielä höyryttää, vuori kiinnittää, lankoja päätellä... Valokuvaus saa jäädä myöhempään ajankohtaan. Samoin pukupussi.

Ompelen vuorin kiinni mekkoon. Avaan silityslaudan, etsin suihkupullon, lyön silitysraudan seinään. Sitten tajuan, että olen ommellut vuorin kiinni väärin päin. Tässä vaiheessa teki jo pikkuisen mieli itkeä.

Sakset käteen ja vuori irti - nyt ei ollut enää aikaa murehtia. Uutta lankaa neulaan ja vuori uudestaan kiinni, nopeasti, pitkin pistoin. Sain vuorin kiinni alle puolessa tunnissa. Sitten höyryä, prässiä ja asettelua. Henkariin ja roikkumaan.

Istuin sohvalla ja katsoin mekkoa. Häiritseekö... onko se vaan... ei perhana, kyllä se vuori on vinossa, toinen reuna helmasta tulee pitsin alta näkyviin enemmän kuin toinen. Huomaako sitä kukaan muu kuin minä? Arvaatte varmaan, pystyinkö jättämään sen.

Varttia vaille yksi päivällä ripustin mekon henkariin odottamaan luovutusta ja seuraavan päivän juhlia. Soitan sankarin äidille puhelun aluspaidasta. Sitten menen jääkaapille, otan aamupalaa ja kaadan samalla reilun lasin valkoviiniä. Istun sohvalla ja tirautan pikkiriikkisen itkun. En edes uskalla ajatella, mitä jos vauva ei siltikään mahdu mekkoon. Se mahtuu. Sen on pakko mahtua.

Viimeisessä sovituksessa todetaan, että mekko on selästä suuri. Ohjeistan vauvan äidin siirtämään nappeja pari senttiä sivuun - sinne missä ne olivat ensimmäisessä versiossa. Jätän mekon sankarille, joka autuaan tietämättömänä suurista juhlistaan kaluaa nyrkkiään sängyllä.

Juhlapäivänä vauva tekee näyttävän sisääntulon juhlapuvussaan. Vauva ei itke, mutta Sanna itkee. Pieni ihminen <3 nbsp="" p="">
Lopulta, kolme kuukautta juhlien jälkeen, teen viimeistelyt mekkoon ja pukupussiin. Kirjon vuoriin vauvan kauniin nimen ja korjaan vuorin suurennoskiilat. Kavennan takaosaa kaksi senttiä, ihan neulan ja langan avulla. Ompelen pienen taskun punaseetripalloille ja varalangalle ja -napille.

Tarviketasku on ommeltu yhdestä kappaleesta käsinpainettua pellavaa. Sekin on Etsystä. Ompelin sen helmilangalla pykäpistoin pussiksi ja tein ripustusnyörin samasta langasta. Sisällä on kovikepahvi. Tähän meni kaikkiaan ehkä tunti. Joskus hommat sitten vaan näemmä onnistuu.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja innostava. Tunteja meni, noh, paljon, mutta kuka niitä laskee? Toivon, että tämä mekko näkee muutaman sukupolven aikaa ja useampia pikku sankareita. Kaikkeni tein, ettei vaatteen laatu estä pitkää käyttöä ja säilytystä. Joka pisto ja silmukka on tehty rakkaudella. 

Aikaansaamattomuuksia / Not Getting Stuff Done

Kevät ahdistaa tänä vuonna oikein tosissaan. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta innoissani ja energinen. Tänä vuonna ei kiinnosta mikään. Edes valmiita neuleita ei viitti kuvata. No, ei täällä juuri mitään valmistukaan, iänikuiset itselle tarkoitetut sukat tuli valmiiksi kyllä ja tarpeeseen tulivatkin.

I have a shitload of spring anxiety this year. Usually at this time of year I am excited and full of energy. Now I just can't be bothered. I can't even make myself take pictures of finished projects. Well, I did snap a few pics of a pair of socks I finally finished.

Näissä kuvissa näkyy myös hyvin, miten eri paria meikäläisen nilkat tällä hetkellä (ja osin tulevaisuudessakin) ovat. Vasen nilkka leikattiin taas tuossa helmikuun lopussa ja nyt sen pitäisi olla pitokunnossa loppuelämän :) Uskomatonta, miten joskus angstasin paksuista nilkoistani - nyt ei haittaa yhtään, minkämuotoiset tassut on, kunhan niillä pääsee. Ja niillä pääsee!

Interesting pictures: you can really see, how different my ankles are after three surgeries on the left one. The latest - and last! - surgery took place in late February. I can't believe how I used to be ashamed of my thick ankles :) Now I could not care less, as long as they work as they are supposed to. And boy, they do!

Muistaakos näistä enää, mikä mallikaan tää oli? Veikkaisin Stepping Stonesia, joka Ravelry-haun myötä näyttää tutulta, ja olisi siis kirjasta Knitter's Book Of Socks. Lanka on kuitenkin Väinämöistä, myös ajalta ennen värikarttoja. Puikot 2,25 mm.

These took so long I can't even remember the name of the pattern. If I had to take a guess, I'd go with Stepping Stones from Knitter's Book of Socks. What I do know is that the yarn is Knitlob's Lair Väinämöinen. The needles were size 1 (2.25 mm).

Toinen homma itselle on Wollmeise-villatakki, pitkästä aikaa. Pakko olla sellainenkin neule tekeillä, jota voi kuljettaa mukana (kaksi muuta kesken olevaa on sellaisia, että niitä neulotaan vain puhtain kätösin kotisohvalla).

Something else I am knitting: A Wollmeise cardigan for myself. I need to have something in the works that I can throw in my bag and take with me everywhere. Other things I am working on are only touched with clean hands while at home.

Ja tää tosiaan kulkee mukana.

I really carry this with me wherever I go.