Vuonna 2014

Suuren yhteenvedon aika! Olen koko viime vuoden kiltisti punninnut ja laskenut, ja nyt osaan sanoa, millainen on keskivertovuosi mun käsityöharrastuksessa.

Yksi työ on vielä esittelemättä, mutta palaan siihen, kunhan kuvat on otettu. Näissä tilastoissa se esiintyy mukana.

Töitä valmistui yhteensä 42 kappaletta.
Näistä yleisin laji oli sukat, joita valmistui vuoden aikana 15 paria.

Pipojakin ehti syntyä vissiin kahdeksan, tässä viimeisimmät:

Vuorela-sarjan asusteet viihtyivät puikoilla ahkerasti: Vuorela-mallin sukkia tein kuudet, hanskoja kahdet, myssyjä kolme, yhden kaulurin ja yhdet polvisukat.

Virkkuitakin tuli tehtyä iso pino, kaikki lähinnä sisustustavaraa. Kotona oli aika raikkaiden värien tarve.

Ja kyllä niitä värejä tuli käytettyä muutenkin.

Mutta vuosi ei ollut pelkkiä käsitöitä. Se oli leipää, metsäretkiä, sieniä, hoitokissoja, lenkkejä auringonpaisteessa, ystäviä, vyötiäisiä, Vuorelan tapaamista.

Vuonna 2014 valmistui siis 42 työtä. Niihin kului yhteensä 6998 grammaa tai 20 676,35 metriä lankaa. Lisäksi punnitsin vuoden aikana alkuunsaatetut työt: Niitä oli 693 grammaa tai 1 456 metriä. Yhteensä neuloin siis 22,13 kilometriä lankaa, reilut 7,5 kg.

Tästä kaikesta seuraa, että keskimäärin käyttämäni langan juoksevuus on 288 m / 100 g. Mututuntumalla, kyllä! Pääasiassa neulon sukkalankaa, mutta kun tekee vähän juttuja matonkuteesta tai worsted-vahvuisesta langasta, niin allekirjoitan kyllä laskelmani.

- - -

Vuoden lopussa joulu tuli tarpeeseen. Vuosi oli raskas. Kipuilin (kipuilen) unelmieni työn loppumista ja sen tuomaa identiteettikriisiä. Samalla on pitänyt katsoa tulevaan ja panostaa muutoksiin, joita ei olisi halunnut tehdä.

Kropassakin oli pientä kremppaa läpi vuoden. Tuntuu yli kolmekymppiseltä, joka on vähän kireällä. Lääkärit arpoivat kohdalleni ties mitä Lederhosea ja määräsivät Mobilatia ja Voltarenia ja kipulääkkeitä vähän oikealle ja vasemmalle. Lenkkeily ja käsityöharrastus kärsivät, mutta vaivat eivät onneksi olleet kuitenkaan mitään sen vakavampaa.

Jouluna sitten tirautin aattona heti pienet itkut. Olin niin väsynyt, vaikka kaikki oli ihan hyvin. Mutta kas, jouluna sain seurata monen lapsen riemua ja tavata koko perheen. Kummipojasta tulee isoveli, ja se jaksoi hymyilyttää. Kuulin myös kaksi uutta vauvauutista lähipiiristä. Jotenkin siinä unohtuu arjen tahmaisuus.

Joulupukki oli antelias ja fiksu. Onnistuin myös itse pukin apulaisena mielestäni hyvin (siinä auttoivat hyvät lankavarastot - käärin paketeihin vissiin alun kolmatta kiloa neuleita).

Uusi vuosi otettiin vastaan hiljaisesti ja leppoisasti. Nyt on ihan sees olo. Uutta kesää kohti! Päivät pikkuhiljaa pitenevät, valo lisääntyy, elämä asettuu uomiinsa. Näin on varsin hyvä.

Ihanaa vuotta 2015 kaikille Sudranan lukijoille ja eritoten kaikille, jotka ilahdutitte minua viime vuonna kommentein tai hankkimalla neuleohjeitani tai muuten vaan olemalla ihania! Kiitos, että olette siellä!

Raidoittuvaa faijalle

Isän joululahjasukat valmistuivat vähän myöhässä, mutta aika vaan yksinkertaisesti loppui kesken ennen joulua. Oli jännetulehdusta ja kaatuessani rikkomaani pikkusormea ja vaikka mitä, ja viikot vaan humahtivat ohi.



Tein tavallista sileää neuletta vaan, koska turha tällaisen langan kanssa on mitään kummempaa säveltää. Lankana oli Lana Grossa Meilenweit Magico II (väri 3513), jota löysin sattumalta Menitassa pyöriessäni. Ostin samalla kahta väriä, joista toinen voisi sopia vaikka äidille.



Neulekokemus ei ollut paras mahdollinen, koska aloin tyhmänä neuloa kahta sukkaa samaan aikaan kerän eri päistä. Lanka on pinnaltaan niin höytyväistä, että langat joutui moneen kertaan katkaisemaan niiden avioiduttua keskenään loppuelämäksi. Sukat myös varmaan nyppyyntyvät alkuun aika reilusti.



Puikot oli ne tutut 2,25 mm. Sukat ovat kokoa 44 ja leveähköt (tein 80 silmukalla) ja niiden painoksi tuli 83 grammaa (jämä painoi 8 grammaa, eli kerän paino on ollut 91 grammaa). Lankaa meni siis metreinä 348,4 m.

Vuoden 2014 valmis työ nro 41, sukkapari numero 15

Langan yhteiskulutus 2014: 6 848 g eli 20 467,43 m

Hups kun meinas unohtua

eli vuoden viimeiset pipot uunista ulos!

Elämäni valopää, taloutemme pidempi ja kauniimpi jäsen viettää paljon aikaa metsässä. Pal-jon. Metsäalan opiskelijana ja himosienestäjänä hän on siellä ympäri vuoden. Talvella vähän hiljenee ja opinnotkin keskittyvät teoriaan, mutta kevään tullen alkaa ensimmäinen sienikausi (huhta- ja korvasienet) ja mun on turha buukata mitään menoa viikonlopuiksi.

Syksyisin metsäily vaan intensiivistyy. Sienikurssit tuntuvat kestävän helposti toista viikkoa ja niiden ulkopuolella sieniä ihan vaan harrastetaan. Itsekin alan jo tottua heräämään sunnuntaisin kuudelta, että ehtii uusille apajille tutkimaan uudenlaisia maastoja. Sienten löytyminen on kiva bonus, mutta kai se metsä ja metsässä olo on se tärkein asia.

Muut varusteet tuolla ovat aika maltillisen värisiä, niin tahdoin edes kirkkaan pipon suojelemaan sitä metsästäjiltä. Varastoista sattui *köh* löytymään Pohjan akkaa ja siitä oli nopea neulaista oranssi metsämiehen pipo.

Ja nyt, muutaman kuukauden käytön jälkeen, sain siitä viimeinkin kuvan. Pipoa on pidetty pal-jon. Nimittävät kuulemma Jacques Cousteauksi. Kielsin kuuntelemasta - eihän sillä edes ollut oranssi pipo!



Turvapipo
Malli: Sileä päälaki ja pitkä taitettava 2o, 2n -joustin
Lanka: Pohjan akka, väri on melko varmasti Kurpitsa, 94 grammaa eli 187,4 metriä
Puikot: Villi veikkaus on 3,5 mm




Äitille neuloin ns. mysteerikasmirista (saatu SNY:ltä vuonna nakki, ei vyötteitä) myssyn Vuorelan ruusujen ohjeella. Vähän tuli turhan rento, aion vielä pistää niskaan pienen piilotetun kuminauhavirityksen. Muuten tuli kiva ja pehmeä.



Napit on tilattu Etsystä Lyanwoodilta.

Äitin myssy 2014
Malli: Vuorelan ruusut
Koko: Tähtäsin 58 senttiin, on nyt varmaan noin 60 cm.
Puikot: 2,75 mm
Lanka: "Mongolialaista kasmiria" - en tiiä tarkemmin. 100 grammaa, heitän metreiksi 230 metriä.

Vuoden 2014 valmis työ nro 40, pipot numero 7 ja 8

Langan yhteiskulutus 2014: 6 765 g eli 20 119,03 m

Meni se 20 kilsaa rikki! Ja vielä on raportoimatta pari hommaa.

Talvi Vuorelassa -sukat

En ole näistä sukista aiemmin blogannut, koska ajattelin esitellä ne ohjeen julkaisun kanssa samaan aikaan. Kouluhommat kuitenkin menivät koko syksyn ajan ohjeenkirjoituksen edelle, joten vilautan nämä jo nyt. Ohje sitten joskus myöhemmin.

Kuvaustassuista jälleen kerran kaunis kiitos Anulle!



Sukat on neulottu Louhittaren luolan Väinämöisen Sport-versiosta, jota kului tähän pariin tasan 200 grammaa (528,5 metriä). Väri on Jääkarhu (ihana!). Koko on 38-39 ja pohjelisäykset ovat tässä parissa varsin kohtuulliset - omaan pariini aion varata vielä sen kolmannenkin vyyhdin.
Sukat neuloin koon 2,75 mm puikoilla, joten pitkätkin varret tulivat sukkelasti.





Nonnii, ne tilastot taas:

Vuoden 2014 valmis työ nro 38, sukkaparit numero 14

Langan yhteiskulutus 2014: 6571 g eli 19 701,63 m

Vielä vähän Vuorelaa

Ihan parit parit vaan! Sitten ois tän vuoden varsinaiset Vuorela-sukat raportoitu, yhdet polvarit samalla teemalla enää.

Molemmat sukat on neulottu 2,25 mm puikoilla varpaista varteen - pääasiassa työmatkoilla. Tiistaisin samaan bussiin tulee aina koululuokallinen sellaisia arviolta kolmasluokkalaisia. Siellä eräs nuorimies katseli pitkään neulomistani vinosti naureskellen. Kysyin sitten, voinko jotenkin auttaa. Kaveri muuttuikin välittömästi asialliseksi nuoreksimieheksi ja kyseli kiinnostuneena neulomisesta. Eniten hämmennystä aiheutti se, että ei, mulla ei ole lapsia ja silti neulon. Kerroin neulovani äidilleni.

Eka sukkapari meni sille samaiselle kommandopipopojalle. Jälkimmäinen on sitten se äidin pari.



Lankana näissä oli siskonpojan suosikkiväri, oranssi. Tajusin muutamaa viikkoa ennen joulua että mulla ei tosiaan ole oranssia sukkalankaa. Tein tilauksen Titityyhyn, mutta tilaamani Louhittaren luolan Väiski Sport värissä Ruska ei sitten ollutkaan just sellainen siskonpojanoranssi (ei se mitään, kyllä sille käyttöä löytyy). Kävin Menitassa, mutta siellä ei ollut mitään innostavaa oranssia (mutta faijan joululahjasukkiin löytyikin lanka). Lopulta marssin Wollmeisen sivuille, katsoin Twinin saatavilla olevat värit ja päätin kokeilla uutta hanhenjalanoranssia. Se olikin ihan nappivalinta tähän tarkoitukseen!

Lankaa tähän 34-35 -koon sukkapariin kului 64 grammaa eli 199 metriä.



Äiteelle olin jo aiemmin ottanut saman langan, Wollmeisen Twinin. Tämä löytyi omista varastoista, väri on Merlot. Sukat tein kuin omaan jalkaan, lisäsin tosin neljä silmukkaa leveyteen ja lyhensin jalkaterää yhden 6 kerroksen mallikerran verran. Näihin kului lankaa 103 grammaa eli 321,8 metriä.



Äitini kuuluu siihen ihmisryhmään, joka retostelee saamillaan neuleilla ympäri kyliä, työpaikalla muun muassa. Jouluna oli kiva nähdä, että äidillä oli neulomani Kokkolintu-huivi kaulassaan.



Itsekin sain äidiltä joululahjaksi kahdet sukat. Olemme molemmat sitä mieltä, että toisten neulomat sukat ovat parhaat.



Tilastoja:

Vuoden 2014 valmiit työt nro:t 36 ja 37, sukkaparit numero 12 ja 13

Langan yhteiskulutus 2014: 6371 g eli 19 173,13 m

Peruspipo luksuslangasta

Sain vuosi sitten joululahjaksi ihan valtavan kauniin käsinkehrätyn langan. Vuoden verran sitä piti pyöritellä, ennen kuin päätin vaan käyttää sen pois (kiitos ja anteeksi) - joskus langan neulominen on se paras vaihe, vaikka tuotos sitten matkaisikin muualle.

Lankomieheni tekee päivittäin neljä lenkkiä koiran kanssa, joten villaa tarvitaan. Päätin tehdä peruspipon piiiitkällä joustinosuudella (mutta ilman kommando-ominaisuutta).



Erden pipo
Malli: No ei tällaiseen ole, aloitin päälaelta ja neuloin niin kauan kuin jaksoin.
Puikot: 2,75 mm
Lanka: Käsinkehrätty 100 % BFL-villa, 101 grammaa tai 230 metriä



Pipo käärittiin joulupaperiin. Paketin avattuaan lankomies laittoin pipon päähän ja yrittämällä yritti murjottaa. Ei onnistunut. (Oli muuten mainiota olla paikalla, kun joululahjaneuleet avattiin paketeista!)

Tilastoja:

Vuoden 2014 valmis työ nro 35, pipo numero 6

Langan yhteiskulutus 2014: 6204 g eli 18 652,33 m

Vähän erilainen sukka

Elämässäni tärkeässä roolissa oleva kahdeksanvuotias jantteri on alkanut esittää tädille neulepyyntöjä. Syksyn huvittavin pyyntö esiintyi tällaisessa keskustelussa:

Poika: Sanna-täti, osaisitko sä neuloa sellaisen erilaisen sukan…Sen pitäisi olla sellainen tosi venyvä, niin venyvä että siihen mahtuis vaikka ihmisen pää! Ja sit sen pitäis olla sellainen, ettei se purkaudu, jos siihen leikkaa reikiä.
Sanna-täti: Siis yritätkö sä nyt pyytää mua neulomaan sulle kommandopipoa?
Poika (punaposkisena, hieman nolostuvana): Joo…
Sanna-täti: No sit kannattaa pyytää sitä mitä haluaa niin tulee oikeenlainen. Kyllä mä voin sulle kommandopipon neuloa.
Poika (hämmästyneenä): Ihanko oikeesti voisit?

Sanna-täti on jälkeenpäin monta kertaa huvitellut kuvittelemalla sitä tutkimustyötä, jonka perusteella poika osasi noin tarkkaan määritellä, mitä siltä "erilaiselta sukalta" vaadittaisiin.

Pipon aloitin päälaelta. Halusin siitä sellaisen, että sitä voi huoletta käyttää tavallisena pipona. Mukaan pakettiin lähti jopa hakaneulalla kiinnitettävä irtotupsu - sen kanssa pipo ei todellakaan näytä pankkiryöstäjän varusteelta. Roistoleikkeihin tupsu on helppo pojan itsensäkin irrottaa ja vetää vain pipon reunataitteet suoriksi.

"Erilainen sukka"

Malli: Stetson-metodi, kokeilin omaan päähän matkan varrella

Lanka: Adriafil Genziana, 80 grammaa, tupsuun Pohjan akka n. 27 grammaa ja Adriafil Genziana n. 22 grammaa, langankulutus yhteensä 430 metriä

Puikot: 2,75 mm

Koko: Sopii sekä mulle että siskonpojalle, päänympärys noin 54-55 cm.

Ja ei, en pidä paheksuttavana tehdä noin militanttia vermettä pikkupojalle. Eiköhän tämä pääasiassa palvele ihan vaan mustana pipona eikä tuosta ekstraominaisuudesta varmaan aiheudu mahdollista kavereiden kademieltä pahempaa negatiivista vaikutusta. Ymmärrän kyllä vastakkaistakin näkemystä.

Tilastoja:

Vuoden 2014 valmis työ nro 34, pipo numero 5

Langan yhteiskulutus 2014: 6103 g eli 18 422,33 m

Iso periaatepäätös, ALV ja tulevaisuus

Tässä vuoden loppua lähestyttäessä on kuulkaa tehty isoja pohdintoja.

EU:n arvonlisäverotus digitaalisten palveluiden osalta muuttuu vuoden alusta. Pitkä juttu, harvaa varmaan kiinnostaa, joten en käy tässä selvittämään koko kuviota. Käytännössä ohje kuitenkin tekee isoja juttuja neuleohjeiden myynnille digitaalisessa muodossa.

Ohjeiden sähköinen myynti on edelleen mahdollista. Käytännössä itselleni ainoa mahdollinen vaihtoehto on antaa brittifirman hoitaa rahaliikennettä ja verojen tiliöimistä (Suomalaisten ostajien generoimat alvit maksetaan kuitenkin Suomeen, samoin omalta osaltani myyntivoitoista maksamani tulovero).

Itselläni oli muutama vaihtoehto:

1. Nostaa kaikkien ohjeiden hintoja noin 25 % kattamaan verot ja ko. brittifirman muut kulut
2. Jättää hinnat entiselleen, maksaa ALV:it omasta osuudesta
3. Poistaa kaikki ohjeet saatavilta ja unohtaa koko neulesuunnitteluepisodi elämästäni
4. Muuttaa ohjeet ilmaisiksi, lopettaa ohjeiden kirjoittaminen
5. Myydä ohjeita jatkossa vain Suomeen tai muualle EU:n alueelle fyysisinä printteinä, jolloin en joutuisi verovelvollisuuden piiriin näin pienillä myynneillä

Tätä olen nyt sitten pyöritellyt pari kuukautta. Voin suoraan kertoa, että koko vuonna 2014 ohjeitani on myyty yhteensä n. 130 euron arvosta - kyse ei siis todellakaan ole mistään isosta bisneksestä. Tästä summasta olen maksanut välityspalkkiot sekä Ravelrylle että Paypalille ja lisäksi ilmoitan summan rehellisesti verottajalle (käytännössä kuitenkin ohjeiden kirjoittamisen kulut ovat tuloja suuremmat, joten en saa voittoa enkä siten maksa tuloveroa).

Muutkin suunnittelijat ovat tehneet isoja päätöksiä asian suhteen. Suunnittelutyön lopettamisesta ovat ilmoittaneet mm. Mari Muinonen (surettaa kuulkaa ihan tosissaan) ja Julia Mueller.
Itse olen vasta opettelemassa neuleohjeiden suunnittelua. Halusin vakavasti tästä itselleni sivutoimisen työn ja olen kokenut, että minulla olisi jotain annettavaa. Toivoin, että vielä jonakin oäivänä, mahdollisien lankasponssien ym. myötä, voisin oikeasti jokusen roposen laittaa talouskassaamme tätä tietä.

Lopulta oli omalla kohdallani kyse arvoista. EN poista ohjeita saatavilta, niihin on tehty liikaa työtä. EN aio myydä ohjeita jatkossa vain Suomeen, koska nykyaika mahdollistaa ostajien tasavertaisuuden.
EN aio myöskään muuttaa ohjeita ilmaisiksi tai maksaa veroja ennestäänkin pienestä omasta osuudestani. Minä olen tehnyt liikaa halpaa työtä näiden ohjeiden eteen. Minä EN aio - tyypillisen käsityöläisen tapaan - arvottaa omaa työtäni niin halvaksi, että kysyntää olisi edes vähän (no joo, teenhän mä niin, mutta nyt tekisin sitä kertaheitolla 25 % enemmän).

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ohjeiden hinnannosto kattamaan verot. Niinpä se on ratkaisuni. Se EI tarkoita, että en kunnioittaisi kuluttajaa. Kunnioitan ja arvostan jokaista, joka päättää ostaa maksullisen neuleohjeen ja tukea käsityöalaa. Olen kiitollinen ihan jokaisesta kaupasta. Tiedän, että tämä päätös luultavasti tyrehdyttää pienen myynnin kokonaan - yksittäisen ohjeen hinta nousee noin vitosesta melkein seitsemään euroon ja se on iso ero - mutta saavutan silti seuraavat asiat:

- Pidän kiinni periaatteistani olla polkematta käsityöalan hintoja entisestään
- Kunnioitan itseäni ja sitä vaivaa, jonka olen vuosien varrella tätä hommaa opetellessani tehnyt
- Kunnioitan sitä vaivaa, jonka ihanat koeneulojat ovat näiden ohjeiden julkaisun eteen tehneet

Ikävää on, että minulle rakkaat neuleohjeet eivät ehkä näe kovinkaan muuta uutta neulojaa. Se oli painavin argumentti, jonka vuoksi harkitsin ohjeiden muuttamista ilmaisiksi - niitä neulottaisiin edes vähän. Sekin olisi ollut kunnioitusta itseäni, ohjeita ja koeneulojia kohtaan. Ymmärrätte varmaan, että ratkaisu oli hyvin vaikea.

Muutos astuu voimaan vuoden alusta. En vielä tiedä varmasti, millaiseksi kulurakenne muodostuu alkuvuodesta, joten varmuudeksi näin. Nyt kannattaa siis ostaa kaikki ne ohjeet, joita on aikonut hankkia. Kohta kallistuu.

Tulevaisuus määräytyy sen mukaan, ostaako jatkossa ohjeitani kukaan. Ei tätä dollarinkuvat silmissä vilkkuen ole voinut tehdä, mutta ei ole järkeä kirjoittaa ohjeita, jos niitä ei kukaan koskaan käytä. Jos myynti pysyy lähellä entisenlaista, luultavasti jatkan tällä polulla, askel kerrallaan. Jos myynnille käy, kuten ennustan, neulesuunnittelijan vaatimaton urani jää tähän ja jatkossa neulon vain ilon kautta.

Tämä on siis vain omaa työtäni koskevaa pohdintaa. Tiedän muiden päätyneen eri ratkaisuihin ja arvostan niitäkin. Pus!

(Kannattaa käydä Ravelryssä lempisuunnittelijan profiilissa tai keskusteluryhmässä tsekkaamassa suunnittelijan linjanveto - osa malleista katoaa kokonaan saatavilta uudistuksen myötä ja osa kannattaa ostaa nopeasti.)

Punaiset kaaossukat

Joskus siitäkin on hyötyä, kun nakkaa kaikki sukkalankajämät isoon läpinäkyvään salaattimaljaan. Tällä kertaa kävi juuri niin: Katselin aikani erilaisia punaisia ja keltaisia jämiä kulhon seinän läpi ja lopulta kiusaus muuttui ylitsepääsemättömäksi. Nuo jämät vaan kuuluivat yhteen.




Raidoittelin menemään sileää perussukkaa sen kummemmin ajattelematta. Yritin saada kaikkia värejä aika tasaisesti molempiin sukkiin ja pitää raitojen rytmin mahdollisimman epätasaisena. Katson onnistuneeni :)



Sukat ovat kooltaan kapeahkot 40-41.
Langat:
Lanitium ex Machina Gold Glitter Sock, väri Manga
Handu Perussukkis, värit Habanero ja Freesia
Louhittaren luola Väinämöinen, värit Eiku (tomaatinpunainen) ja Aurinko
Yhteiskulutus 70 grammaa eli noin 280 metriä.
Puikot olivat tutut 2,25 mm pyöröt.



Tilastoja:

Vuoden 2014 valmis työ nro 33, sukkapari numero 11 (Joka kolmas projekti on siis sukat!)

Langan yhteiskulutus 2014: 5974 g eli 17 592,33 m

Hämeen miehen sukat

Viimeksi puhuin viitelöinnistä sukkien somisteeksi. Noh, nyt, käden voidessa jo paljon paremmin (sen sijaan jalkaterästä on nyt jänne tulehtunut, kuinkas muuten - onneksi jalkoja ei tarvitse neuloessa), olen saanut sukat valmiiksi.



Tämä oli musta kauhean Merkityksellinen Projekti. Lanka on tästä postauksesta tuttua kotikasvatettua villasekoitelankaa, joka on suunnilleen itseni ikäistä. Palautan osan langoistaan näin antajalleen jatkojalostettuna - uskon, että hänelle langoilla on hyvin paljon tunnearvoa, tunsihan hän itse ne lampaatkin ollessaan lapsi.



Sukat on hyvin yksinkertaiset paksut saapassukat. Neuloin ne 3 mm puikoilla (langalle sain juoksevuudeksi 200 m / 100 g, joten jälki on tiivistä) kokoon 44. Lankaa kului 145 grammaa.



Hämeen-miehen-puvun-liivinpunaista lankaa mulla ei viitelöintiharjoitelmaani ollut, mutta ihan kiva yksityiskohta saatiin silti sukkien varsiin. Hämäläistä sukkalankaa, hämeen koristein, hämäläiselle lankomiehelle.  Villalla kesti yli 30 vuotta päästä lampaasta sukaksi. Se jos mikä on hämäläistä.

Tilastoja:

Vuoden 2014 valmis työ nro 32, sukkapari numero 10

Langan yhteiskulutus 2014: 5904 g eli 17 312,33 m

Viitelöintiä

Puolikätisen elämä on sitten tylsää. Ajattelin ensi viikolla kokeilla varovasti parsimista ja langanpäiden päättelyä, saisi edes jotain kosketusta lankaan. Nyt kun ei tee käsitöitä, vietän kaiken liikenevän ajan netissä haaveilemassa käsitöistä. Selailen päämäärättömästi Pinterestiä, luen blogeja, plärään lankakauppojen sivuja ja hyppelen pitkin Etsyn Craft supplies -puolta.

Olen nyt jokusen päivän pohtinut erään torkkupeiton vuorikangasta. En osaa päättää edes haluanko kudottua puuvillaa, trikoota vai flanellia. Peitosta on neulottu ehkä yksi viidesosa (eikä se valmiinakaan ole jäämässä kotiin), mutta tähänkin voi siis käyttää aivan loputtomasti energiaa.

Ennen käden hajoamista aloin opetella ikivanhaa ja itselleni uutta käsityötekniikkaa, viitelöintiä. Olipa hauskaa puuhaa! Menin itselleni tyypillisesti ahteri edellä kohti latvaa enkä viitsinyt katsoa Youtubesta löytyneitä videoita aiheesta ennen puuhaan ryhtymistä. Sainkin pähkäillä alussa hyvän tovin, mutta keksin kuitenkin, miten ratkaista pari ongelmaa. Ei nyt puhuta siitä, että lähdin tekemään verkkonauhaa ja tulikin ristikkonauhaa (ks. esittely eri tyypeistä täältä).



Viitelöintikehyksen improvisoin pahvilaatikosta ja nuppineuloista. Apuna käytin paria ohutta sukkapuikkoa. Ihan toimiva ratkaisu, joskin nuppineulojen pysyminen kiinni pahvissa epäilytti. Ensi kerraksi yritän visioida jotain tukevampaa. Mutta kyllä te tiiätte, kun se inspis iskee, ei ole aikaa kauheasti miettiä vaan puuhaan on päästävä Heti Sillä Sekunnilla.

Lankoina hommassa käytin sukkalankakorin antimia. Väreissä pyrin Hämeen miehen kansallispuvun liivin väreihin, mutta oikeanlainen punainen puuttui varastoistani. Nauhaa tuli kaksi n. 15 sentin pätkää, jotka menevät ihan aiottuun tarkoitukseen sukkien somisteeksi (kunhan pystyn neulomaan ne sukat loppuun) eräälle hämäläiselle miehelle.

Tunteita ja pioninkukkia

Nyt on kyllä jotenkin henkisesti vaikeaa tämä harrastaminen. Tai siis harrastamattomuus, enhän vieläkään voi käyttää käpälääni mihinkään. Lisäksi Tampereen messut jäävät väliin tänä vuonna. "Meidän paikalla" on Snurre (ihana lankakauppa sekin, käykää katsomassa!). Voi, miten olisi tehnyt mieli mennä edes turistina, ostaa joululahjakirjat naapurikojusta ja ehkä ostaa jotain muutakin, tavata kaikkia tuttuja, puhua käsitöitä, ihailla muiden osaamista!

Mun kohdalla kipuilu roolin muuttumisesta tulee aallottain. Näin joulun alla on vaikeaa olla ihan muissa töissä. Tämän viikon pitäisi olla se vuoden kiireisin ja raskain ja sitten lasketellaan hyvillä mielin ja väsyneinä kohti joulutunnelmia. Joulun alla pääsee myös suunnittelemaan joululahjoja muiden ihmisten kanssa.

Toisaalta opinnot vievät pahinta terää siltä tarkoituksettomuuden tunteelta, joka Villavyyhdin tarinan loppumisesta jäi. Vaikka mä en olekaan Sanna, 33, lankakaupan myyjä, musta voi vielä tulla Sanna, 33, jotakin. Tai mikä se ikä sitten siinä vaiheessa onkaan.

Toisaalta oonhan mä koko ajan ollut kaikkea muuta sen myyjyyden ohella. Oon ollut mm. Sanna-täti ja se onkin yksi mun elämän tärkeimpiä ja kivoimpia rooleja.

Tädin tipulle

Malli: Stetsonkehitelmä. Liian kirjava lanka tälle mallille, saa nähdä kokeilenko toiste.

Koko: n. 40

Lanka: Mokkasukka, väri Pioni, 72 grammaa eli 302,8 metriä.

Puikot: 2,25 mm

Taisi olla lankavarastoni vanhin lanka, Mokkasukkaa vuodelta 2008. Väri on mielestäni nimeltään Pioni. Ostin tämän aikoinaan tätä samaista kummityttöäni varten. Vuosien vieriessä on suunnitelmat muuttuneet ja monta mutkaa kuljettu, mutta edelleen tädin tekemät vaaleanpunaiset neuleet kelpaa.

Vuoden 2014 valmis työ nro 31, sukkapari numero 9

Langan yhteiskulutus 2014: 5759 g eli 17 122,33 m

Mutka matkassa!

Pari viikkoa pitäisi olla neulomatta. Tai virkkaamatta. Tai kehräämättä. Tulehtuneelle jänteelle pitää antaa aikaa parantua.

Näin joulun alla tämä tietysti aiheuttaa pientä paniikin tunnetta pienen ihmisen sieluun. Työharjoittelussakin ois ihan kiva voida tehdä niitä töitä. Onneksi mulla on kuitenkin a) muutama esittelemätön työ täällä näytettäväksi ja b) osa joululahjoista jo valmiina.

Aloitetaan nyt sitten vaikka näistä sukista. Ei näissä kyllä mitään uutta ole, joten ei tarvii varautua mihinkään suurensuurin yllätyksiin.

Itelle tykkään tehdä varrettomia sukkia, kuten tiiätte. Tai sanotaan, että pidän puolet ja puolet, varrettomia ja sitten kaikkia varrenpituuksia. Nääkin tein ihan varta vasten itelle.

Lyhytvuorelat
Malli: Vuorela
Koko: M (n. 39)
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri 'Eiku' (lähellä esim. Munakoisoa), 42 grammaa eli 169 metriä.
Puikot: 2,25 mm

Lanka olikin eläväisempää kuin olin odottanut, mutta sepä miellyttikin silmää entistä enemmän. Erityisesti tykkään noista seesteisen sinertävistä juonteista. Oli kyllä onnistunut ostos pari vuotta sitten tämä viiden "eikun" setti - monet lempisukat on tullut näistä neulottua ja yksi vyyhti on vielä korkkaamattakin.

Tassunsa kuviin luovutti ihana Ultimecia. Kiitos taas! Kuvat napattiin Päivölässä viime viikonloppuna, kun vietettiin Syksyn kuitupitoisia kokoontumisajoja vissiin kolmatta kertaa. Ultsin jaloissa kuvattiin parit muutkin sukat, joten nämä käpälät esiintyvät seuraavissakin postauksissa.

Sain viimein kuvat myös yhteen neuleohjeeseen, mutta se on edelleen mietintämyssyssä, koska en varsinaisesti saisi käyttää näppäimistöäkään ja ohjeesta on vissiin kuusi sivua vielä kääntämättä. Yritän opetella kärsivällisyyttä.

Edit: Oho, tilastointi meinasi unohtua!

Vuoden 2014 valmis työ nro 30, sukkapari numero 8

Langan yhteiskulutus 2014: 5687 g eli 16 819,53 m