Viitelöintiä

Puolikätisen elämä on sitten tylsää. Ajattelin ensi viikolla kokeilla varovasti parsimista ja langanpäiden päättelyä, saisi edes jotain kosketusta lankaan. Nyt kun ei tee käsitöitä, vietän kaiken liikenevän ajan netissä haaveilemassa käsitöistä. Selailen päämäärättömästi Pinterestiä, luen blogeja, plärään lankakauppojen sivuja ja hyppelen pitkin Etsyn Craft supplies -puolta.

Olen nyt jokusen päivän pohtinut erään torkkupeiton vuorikangasta. En osaa päättää edes haluanko kudottua puuvillaa, trikoota vai flanellia. Peitosta on neulottu ehkä yksi viidesosa (eikä se valmiinakaan ole jäämässä kotiin), mutta tähänkin voi siis käyttää aivan loputtomasti energiaa.

Ennen käden hajoamista aloin opetella ikivanhaa ja itselleni uutta käsityötekniikkaa, viitelöintiä. Olipa hauskaa puuhaa! Menin itselleni tyypillisesti ahteri edellä kohti latvaa enkä viitsinyt katsoa Youtubesta löytyneitä videoita aiheesta ennen puuhaan ryhtymistä. Sainkin pähkäillä alussa hyvän tovin, mutta keksin kuitenkin, miten ratkaista pari ongelmaa. Ei nyt puhuta siitä, että lähdin tekemään verkkonauhaa ja tulikin ristikkonauhaa (ks. esittely eri tyypeistä täältä).



Viitelöintikehyksen improvisoin pahvilaatikosta ja nuppineuloista. Apuna käytin paria ohutta sukkapuikkoa. Ihan toimiva ratkaisu, joskin nuppineulojen pysyminen kiinni pahvissa epäilytti. Ensi kerraksi yritän visioida jotain tukevampaa. Mutta kyllä te tiiätte, kun se inspis iskee, ei ole aikaa kauheasti miettiä vaan puuhaan on päästävä Heti Sillä Sekunnilla.

Lankoina hommassa käytin sukkalankakorin antimia. Väreissä pyrin Hämeen miehen kansallispuvun liivin väreihin, mutta oikeanlainen punainen puuttui varastoistani. Nauhaa tuli kaksi n. 15 sentin pätkää, jotka menevät ihan aiottuun tarkoitukseen sukkien somisteeksi (kunhan pystyn neulomaan ne sukat loppuun) eräälle hämäläiselle miehelle.

Tunteita ja pioninkukkia

Nyt on kyllä jotenkin henkisesti vaikeaa tämä harrastaminen. Tai siis harrastamattomuus, enhän vieläkään voi käyttää käpälääni mihinkään. Lisäksi Tampereen messut jäävät väliin tänä vuonna. "Meidän paikalla" on Snurre (ihana lankakauppa sekin, käykää katsomassa!). Voi, miten olisi tehnyt mieli mennä edes turistina, ostaa joululahjakirjat naapurikojusta ja ehkä ostaa jotain muutakin, tavata kaikkia tuttuja, puhua käsitöitä, ihailla muiden osaamista!

Mun kohdalla kipuilu roolin muuttumisesta tulee aallottain. Näin joulun alla on vaikeaa olla ihan muissa töissä. Tämän viikon pitäisi olla se vuoden kiireisin ja raskain ja sitten lasketellaan hyvillä mielin ja väsyneinä kohti joulutunnelmia. Joulun alla pääsee myös suunnittelemaan joululahjoja muiden ihmisten kanssa.

Toisaalta opinnot vievät pahinta terää siltä tarkoituksettomuuden tunteelta, joka Villavyyhdin tarinan loppumisesta jäi. Vaikka mä en olekaan Sanna, 33, lankakaupan myyjä, musta voi vielä tulla Sanna, 33, jotakin. Tai mikä se ikä sitten siinä vaiheessa onkaan.

Toisaalta oonhan mä koko ajan ollut kaikkea muuta sen myyjyyden ohella. Oon ollut mm. Sanna-täti ja se onkin yksi mun elämän tärkeimpiä ja kivoimpia rooleja.

Tädin tipulle

Malli: Stetsonkehitelmä. Liian kirjava lanka tälle mallille, saa nähdä kokeilenko toiste.

Koko: n. 40

Lanka: Mokkasukka, väri Pioni, 72 grammaa eli 302,8 metriä.

Puikot: 2,25 mm

Taisi olla lankavarastoni vanhin lanka, Mokkasukkaa vuodelta 2008. Väri on mielestäni nimeltään Pioni. Ostin tämän aikoinaan tätä samaista kummityttöäni varten. Vuosien vieriessä on suunnitelmat muuttuneet ja monta mutkaa kuljettu, mutta edelleen tädin tekemät vaaleanpunaiset neuleet kelpaa.

Vuoden 2014 valmis työ nro 31, sukkapari numero 9

Langan yhteiskulutus 2014: 5759 g eli 17 122,33 m

Mutka matkassa!

Pari viikkoa pitäisi olla neulomatta. Tai virkkaamatta. Tai kehräämättä. Tulehtuneelle jänteelle pitää antaa aikaa parantua.

Näin joulun alla tämä tietysti aiheuttaa pientä paniikin tunnetta pienen ihmisen sieluun. Työharjoittelussakin ois ihan kiva voida tehdä niitä töitä. Onneksi mulla on kuitenkin a) muutama esittelemätön työ täällä näytettäväksi ja b) osa joululahjoista jo valmiina.

Aloitetaan nyt sitten vaikka näistä sukista. Ei näissä kyllä mitään uutta ole, joten ei tarvii varautua mihinkään suurensuurin yllätyksiin.

Itelle tykkään tehdä varrettomia sukkia, kuten tiiätte. Tai sanotaan, että pidän puolet ja puolet, varrettomia ja sitten kaikkia varrenpituuksia. Nääkin tein ihan varta vasten itelle.

Lyhytvuorelat
Malli: Vuorela
Koko: M (n. 39)
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri 'Eiku' (lähellä esim. Munakoisoa), 42 grammaa eli 169 metriä.
Puikot: 2,25 mm

Lanka olikin eläväisempää kuin olin odottanut, mutta sepä miellyttikin silmää entistä enemmän. Erityisesti tykkään noista seesteisen sinertävistä juonteista. Oli kyllä onnistunut ostos pari vuotta sitten tämä viiden "eikun" setti - monet lempisukat on tullut näistä neulottua ja yksi vyyhti on vielä korkkaamattakin.

Tassunsa kuviin luovutti ihana Ultimecia. Kiitos taas! Kuvat napattiin Päivölässä viime viikonloppuna, kun vietettiin Syksyn kuitupitoisia kokoontumisajoja vissiin kolmatta kertaa. Ultsin jaloissa kuvattiin parit muutkin sukat, joten nämä käpälät esiintyvät seuraavissakin postauksissa.

Sain viimein kuvat myös yhteen neuleohjeeseen, mutta se on edelleen mietintämyssyssä, koska en varsinaisesti saisi käyttää näppäimistöäkään ja ohjeesta on vissiin kuusi sivua vielä kääntämättä. Yritän opetella kärsivällisyyttä.

Edit: Oho, tilastointi meinasi unohtua!

Vuoden 2014 valmis työ nro 30, sukkapari numero 8

Langan yhteiskulutus 2014: 5687 g eli 16 819,53 m