tag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post6160409159356631803..comments2023-10-20T15:27:43.858+03:00Comments on Sudrana: Nuorten schmuorten - mutta pahoinvointi kuitenkinsanhttp://www.blogger.com/profile/12801589963838559241noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-14489485743878995992008-09-26T14:35:00.000+03:002008-09-26T14:35:00.000+03:00Kiitos hienosta kirjoituksesta.Itse oon sairastanu...Kiitos hienosta kirjoituksesta.<BR/><BR/>Itse oon sairastanut vaikeaa masennusta jo monia vuosia. Avun saaminen on ollut tosi hankalaa, johtuen itsestä sekä välillä toimimattomasta asioista. <BR/><BR/>Pahinta on ollut yleensä ihmisten asenne sairautta kohtaan. Toivon että itsekin muutan joskus toisten käsityksiä tästä, tällä hetkellä olen yleensä mielummin vain puhumatta koko asiasta. <BR/>Ei jaksa taistella juurtuneita mielipiteitä vastaan.<BR/><BR/>Kun tästä parannun niin liityn sun mukaan vallankumoukseen :D<BR/><BR/>Kiitos. Olet ihana :)Markkahttps://www.blogger.com/profile/04474083881560288550noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-77093832329717982332008-09-26T08:10:00.000+03:002008-09-26T08:10:00.000+03:00Rohkea,upea ja avoin kirjoitus - kiitos siitä !Ole...Rohkea,upea ja avoin kirjoitus - kiitos siitä !<BR/>Olen itse vastikään saanut "vaikea-asteinen maasennus" diagnoosin. Olen siitä sen takia onnellinen, että tälle kummalliselle, jatkuvalle saamattomalle, itkuiselle, kärttyisälle olotilalle on nimi. <BR/>Onnekseni asun täällä maalla, jossa pääsee helpommin mielenterveystoimistoon ja hoitoon !<BR/>Leppoisaa syksyä :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-48542300195984451262008-09-25T11:51:00.000+03:002008-09-25T11:51:00.000+03:00Kiitos kaikille kommenteista ja siitä, että jaksoi...Kiitos kaikille kommenteista ja siitä, että jaksoitte lukea koko paasaukseni läpi :)<BR/><BR/>Mä oon yrittänyt puhua avoimesti näistä asioista eri yhteyksissä, kerran jopa työhaastattelussa (sain sen paikan), mutta kasvokkain vastapuoli saattaa mennä hämilleen enkä mä kuitenkaan halua liikaa kiusata ihmisiä.<BR/><BR/>Valoa kaikkien teidän syksyihin - tai ehkä ennemmin pimeyttä syksyyn ja valoa sydämiin :)sanhttps://www.blogger.com/profile/12801589963838559241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-35148774859723979522008-09-25T08:26:00.000+03:002008-09-25T08:26:00.000+03:00Upea teksti. Mie toivon niin sitä, että koko terve...Upea teksti. Mie toivon niin sitä, että koko terveydenhuoltohenkilöstö saisi kunnon koulutuksen mielenterveysasioista. Itse hoitoon hakeutuessani tapasin ensimmäisenä lääkärin jonka mielestä en voi olla masentunut koska pystyn vielä neulomaan ja pystyn käymään töissä jne. Ei sitä kiinnostanut lainkaan mun tunteet ja mun tuntema epätoivo kaikkea kohtaan. Täystyrmäys. Sitten se määräs mulle masennuslääkkeet. Ristiriitaista. Ongelmaksi selvisi myöhemmin toisella lääkärillä minun 24-vuotiaan työuupumus, työelämässä haasteet kasvavat siinä missä muussakin elämässä. Ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän että pärjää arjessa. En tiedä mitä kertoa, mutta tekstisi on täynnä asiaa. Miten jos vaikka lähettäisit sen jonkin lehden mielipideosastolle?Punanenhttps://www.blogger.com/profile/11716260164876440830noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-31792646499735431452008-09-25T08:05:00.000+03:002008-09-25T08:05:00.000+03:00Rohkean avoin kirjoitus, kiitos siitä! Ehkä kaltai...Rohkean avoin kirjoitus, kiitos siitä! Ehkä kaltaisesi asiasta omakohtaisestikin ääneen puhuvat voisivat saada aikaan muutosta, etteivät mielenterveysongelmat enää olisi niin vahva tabu.<BR/><BR/>Sillä jos asiasta puhuttaisiin avoimemmin, olisiko hoitoon hakeutuminen helpompaa? Toki sitten taas tulevat nämä "hyvinvointiyhteiskunnan" realiteetit vastaan, resursseja hoitaa ihmisiä ei muka ole, vaikka toisaalla hassataan rahaa aivan järjettömiin typeryyksiin.<BR/><BR/>Tuntuu muuten todella kummalliselta, etteivät jotkut tunne tämän aihepiirin parissa painivia. Itsellä ei ongelmia ole aiheen kanssa ollut, mutta tunnen silti ison liudan ihmisiä, joilla on ollut tai on parhaillaan.veranohttps://www.blogger.com/profile/06620497660360798943noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-39651064529047614752008-09-24T22:22:00.000+03:002008-09-24T22:22:00.000+03:00Hienoa että uskalsit tuoda julki nuinkin henkilöko...Hienoa että uskalsit tuoda julki nuinkin henkilökohtaisia asioita. Itse sairastan tällä hetkellä vaikeaa masennusta. En voi muuta kuin ihmetellä miksi sen avun hakeminen on niin hankalaa. Odotin itse vuosia ennenkuin myönsin itselleni tarvitsevani apua. Masennus on mulle vieläkin sellainen asia etten pysty siitä puhumaan. Yritetään jaksaa...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-84096287484315107912008-09-24T21:43:00.000+03:002008-09-24T21:43:00.000+03:00Rohkeaa tekstiä! Siitä iso käsi sinulle!Kuten Sini...Rohkeaa tekstiä! Siitä iso käsi sinulle!<BR/><BR/>Kuten Sini kertoo, olen myös hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen mutten ole kokenut masennusta. Eräs kaverini on sairastanut masennusta, mutta ei hän ole siitä sen ihmeemmin pystynyt puhumaan. En tuntenut häntä vielä masennuksen aikaan.<BR/><BR/>Tiedän, että luokallamme on tyttö, jolla on välillä pahojakin masennuskausia. Hän ei kuulemma olisi elossa ilman lääkkeitä. En ole ymmärtänyt tätä, mutta ehkä nyt alan käsittämään.<BR/>En ole väheksynyt masennusta, sen musta kuilu on aika suuri ja tuhoava. En vain ole tiennyt siitä tarpeeksi. Ehkä se on eräänlainen tabu, siitä ei perin pohjin puhuta.<BR/><BR/>Valoa syksyyn!Hansuhttps://www.blogger.com/profile/09327903208242156040noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-4743395762763613162008-09-24T19:49:00.000+03:002008-09-24T19:49:00.000+03:00Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa vaikeasta asiasta :...Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa vaikeasta asiasta :) Itse kirjoitin aikanaan blogia masennukseen liittyen. Sain siitä paljon apua sekä ajatuksien purkamisen merkeissä että vertaistuen kautta. Muistan vieläkin kiitollisena kyseisiä ihmisiä, joista osasta tuli minulle myös ystäviä.<BR/><BR/>Itse olen sairastanut sekä keskivaikean että vaikean masennuksen. Vaikean masennuksen pitkälti sen takia, että "vahvuudessani" en hakeutunut hoitoon aikanaan, kun sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Tiedän miltä tuntuu, kun maailma romahtaa ja yön pimeys täyttää mielen. Olen katsonut pimeyden mustimpaan kaivoon vailla toivon hiventä. Onnekseni sain erittäin hyvää hoitoa (sekä säännöllisen terapian että lääkityksen), kun lopulta kykenin hakeutumaan hoitoon. Omalla kohdallani hoitoon hakeutuminen venyi niin pitkälle, että jos olisin joutunut odottamaan esim. kuukauden saadakseni apua, en olisi todennäköisesti enää hengissä. Pelkällä lääkityksellä en olisi tuskin kovin pitkälle pötkinyt. Karua, mutta totta. <BR/><BR/>En edes osaa kuvitella miten vaikea tilanne on sellaisten ihmisten kohdalla, jotka joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä ties kuinka kauan. Toivon vain todella kovasti sitä, että jonakin päivänä herättäisiin siihen tosiasiaan, että vakava masennus niin kuin muutkaan mielialahäiriöt eivät ole leikin asia. Mielenterveydellisiin häiriöihin sairastunut hakee niin usein apua vasta sitten, kun on jo melkein liian myöhäistä. Ei siinä ole enää varaa odotuttaa hoitoon hakeutunutta kuukausikaupalla. Kaipa se sitten on vain niin, että heikompaa on aina helppo kyykyttää. Niin kauan kun elää siinä illuusiossa, että näin ei koskaan käy minulle tai kenenkään läheisen kohdalla, voi kuvitella kaiken olevan kiinni vain tahdonvoimasta ja vahvuudesta. <BR/><BR/>Omasta sairaudestani puhun hyvin harvoille. Yleensä sellaisille, joiden voin kuvitella edes jollakin tasolla ymmärtävän asiaa. Niin paljon on ikäviä kokemuksia aiheesta, että en niitä halua enempää. En minä asiaa salaakaan, mutta suojelen itseäni kuitenkin. <BR/><BR/>Kaikkea hyvää sinulle :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-6612562315169311762008-09-24T17:36:00.000+03:002008-09-24T17:36:00.000+03:00mä olen jonkun aikaa lueskellut sun blogia noiden ...mä olen jonkun aikaa lueskellut sun blogia noiden käsityöjuttujen takia. nyt tuli tosi painavaakin asiaa. hienoa kun voit noin avoimesti kertoa. ite oon kanssa kärsinyt masennuksesta ja kärsin edelleen. en oo vaan oikein osannut apua hakea siihen. nykyaikana on ainoa hoito melkein järjestään lääkkeet... toisiin tepsii ja toisiin ei. en edes lähtenyt kokeilemaan vaikka niitä tarjottiin... tuntee vaan välillä itsensä jotenkin vajaaks kun ei uskalla oikein mistään iloita tms kun pelottaa se ainainen romahtaminen...<BR/>mut vähän valoa sullekin sinne! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1539922715674991935.post-2594595617954537422008-09-24T17:33:00.000+03:002008-09-24T17:33:00.000+03:00Olipa rohkea kirjotus, mä arvostan sua ihan hirvee...Olipa rohkea kirjotus, mä arvostan sua ihan hirveesti kun pystyit kirjottamaan ton omalla naamalla ilman anonymiteetin suojaa. <BR/><BR/>Mä oon usein miettiny että mikä meistä ihmisistä tekee niin erilaisia..että toiset "menee ja masentuu" vaikka ois päällepäin erittäinkin vahvoja ihmisiä. Kun taas esimerkiks minä, joka oon viimotteen päälle tunneihminen, itken helposti (tosin kyllä naurankin), otan muiden murheet omikseni..noh, ainoot kokemukset masentumisesta on aihetta käsittelevistä blogeista ja muutamasta kaverista. Itselläni ei koskaan oo ollu mitään..siis masennuskausiakaan. Vaikka siis siihen otollisia hetkiä elämässä ois kyllä ollut. <BR/><BR/>Mä oon halunnut oppia ymmärtämään masennusta, koska se on niin iso osa nyky-yhteiskuntaa ja myös, koska mä haluun aina ymmärtää kaiken. Aika hyvin oon päässykin sisälle siihen maailmaan, mutta en koskaan oikeesti pysty sitä ymmärtämään, siis ihan todella _ymmärtämään_. Mulla on tunne, että sen syvyyden ymmärtäminen on mahdotonta jos ei oo sitä itse kokenut.Sinihttps://www.blogger.com/profile/17703078614138479784noreply@blogger.com