lauantai 28. helmikuuta 2009

Tekninen ihme

4 kommenttia:

On tämä nykytekniikka hömmentävää. Tässä tämä postaus läjähtää eetteriin ja itse olen (toivottavasti) täyttä päätä kuolaamassa Kädentaitomessuilla par’aikaa. Ajastus on ihmeellinen asia.

Jos kaikki nyt on mennyt niin kuin oletan ja olen siellä messuilla, laukussani on kummitytön synttäreitä varten mm. nämä:

Kummityttö näki joulun jälkeen anoppiehdokkaan mulle tekemät rannettimet ja kainosti pyysi, josko tekisin hänelle sellaiset. Näihin ei mennyt lankaa juuri ollenkaan ja saa paahtaa pelkkää ainaoikeaa muutamilla kavennuksilla, lisäyksillä ja helmillä – piece of nakki.

Lankana käytin Mokkasukkaa, väri Vielä virtaa. Sitä jäi Sachiko-sukista yli, ja jäi edelleen ainakin vauvanlapasten verran.

Muuten mä tykkään näistä, mutta helmistä tulee jotenkin mäti mieleen :D

perjantai 27. helmikuuta 2009

Pöllöilyä

5 kommenttia:

Hei ystävät, vieläkö tästä blogista ilmaantuu haamupäivityksiä blogilistalle?

Ootteko tulossa huomenna tai sunnuntaina Wanhaan satamaan messuilemaan? Mulla on suuri missio löytää siskon villatakkiin nappi sieltä ja ommella se junassa kiinni ennen synttäreille menoa. Saan ostaa sukkalankaa kans <3

Aloin neuloa sniikkereita BC garnin Sock Woolista, siitä, joka tuli viimeisen Titityy-klubipaketin mukana syksyllä. Vähään aikaan en ole sukkalankaa neulonut 2,5 mm puikoilla – tuntuu että lopputulos on tiheydeltään kalaverkon luokkaa. En jaksais vaihtaa ohuempiin kyllä (sitä paitsi haluan ne toiseen työhön kiinni).

Ihana aurinko! Kevätmasennuksesta puhuttiin ainakin aikoinaan paljon. Mulla on masennukseni kanssa talvet olleet aina vaikeita, koska vihaan kylmää ja palelua, eikä se pimeyskään varsinaisesti piristä. Tämäkin talvi on ollut raskas, ei niinkään depression vaan väsymyksen vuoksi. Olen ollut hyvin voimaton. Neulominen on tuonut kaivattuja onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Olen myös lukenut kirjallisuutta neulomisen käytöstä stressinhallintaan, surun läpikäymiseen ja muihin elämän haasteisiin.

Mutta tosiaan mulla on nyt asiat väsymistä lukuun ottamatta kauhean hyvin. Olen onnellinen ja levollinen. Ilostun pikkuasioista. Huomasin esimerkiksi seuraavasta valokuvista, että uusi pöllöhuivi sopii mun silmien väriin :)

Pöllöhuivi
Malli: zig zag scarf (Ravelry)
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Superchunky, väri Sage, 400 grammaa
Puikot: 7 mm
Kiinnisilitettävä merkki: Annie’s Porch

Huivilla on mittaa reilu kaksi metriä ja se on to-del-la muhkea.

Kuvassa näkyy myös se siskolle menevä Shalom. Bloggaan siitä ja sen napista vielä myöhemmin.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Omakuva

4 kommenttia:

Tässä värikkäässä omakuvassa valokuvataiteilija nähdään myöhemmälle varhaiskaudelleen tyypillisessä asetelmassa. Tällä kaudella hän kuvasi itsensä usein ikkunan edessä, katse kaappiin nauliutuneena. Useissa kuvissa huomio kiinnittyy taiteilijan sukkiin, tässä kuitenkin on pääosassa räikeä villatakki, joka riitelee raivokkaasti taiteilijan hiusten kanssa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Pienen harmin ratkaisu

1 kommentti:

Ei se edes ollut hukassa se sovitinavain. Kun auringonvalo alkoi kadota, mies tuli kotiin ja sanoi, että siinä se on kameralaukun sivutaskussa – siinä, jonka olin tarkistanut jo monta monituista kertaa.

En kuitenkaan saanut enää villatakista salamatta kuvia. Palaan siis siihen aiheeseen myöhemmin :) Pääsin kuitenkin kuvaamaan vähän sukkia.

Mua on pitkään siis siitä asti, kun näin Mustaavillaan toteutuksen mallista) himottanut Nancy Bushin Gentleman’s sock in railway stitchit. Siksi ostin koko Knitting Vintage Socksin, vaikka onhan siellä muutakin, joka päätyi jonoon.

Halusin sukkaan Wollmeisea, mutta ei mulla ollut fiksua korostusväriä, joten skippasin raidat ja tein ihan yksiväriset. Käsittämätön malli kyllä – tein sellaisen, että pitäis mahtua miehen kavioon, mutta ei toi mullekaan ole iso. Häh?

Tarkensin johonkin vaaleanpunaiseen nukkaan…

En malttais odottaa, että nää valmistuu.

Pieni murhe

Ei kommentteja:

Olisi etäpäivä, joten olisi hyvä valokuvata päivänvalon aikaan. Olisi uusi, juuri eilen viimeistelty villatakki, joka on ensi kertaa päällä ja uhkaa mennä suoraan ykköseksi lempivaatelistalla. Olisi uusi järjestelmäkamera, jonka käyttöä olisi hyvä harjoitella ja jolla saisi kivoja kuvia.

Ja puuttuu yksi typerä litteä metallinpala. Sovitinavain, jolla saisin vaihdettua linssin kameraan. Nyt siinä on manuaalilinssi, jolla en voi ottaa kuvia itsestäni – se ei tarkenna automaattisesti eikä sillä voi käyttää kaukolaukaisinta. Mitätön metallinpala pilasi mun kuvaussuunnitelmat. Käsityöt OVAT välineharrastus!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Asioita

Ei kommentteja:

Asioita, joista pidän:

  • Eebenpuiset vitosen pyöröt
  • Wollmeisen sukkalangan tuntu
  • Neuletapaamisissa Cafe Ursulassa juomani luomuvalkkari
  • Raglankavennukset
  • Ranskalainen kantapää
  • Cascade 220 ja Venezia Worsted
  • Secret Woolin valikoima ja palvelu
  • Kangaspäällysteiset napit
  • Palaverit, joissa voi neuloa
  • Hassut neulotut ja virkatut pehmolelut
  • Huikeat kirjoneuleet
  • Pitsin neulominen
  • Etsyssä shoppailu
  • Sukat sileästä neuleesta
  • Kavennusmuunnos, jossa nostetaan yksi oikein, yksi nurin ja neulotaan takakautta yhteen. Paras vasemmalle kallistuva!
  • Tiukkakierteiset sukkalangat
  • Pienet kukalliset sakseni
  • Neulominen aamu-tv:tä katsoessa
  • Valmistajan nettisivut, jossa kerrotaan langan alkuperästä, tuotannosta ja kemikaalikäsittelyistä selvästi.

Asioita, joista en pidä:

  • Kirjoneuleen tekeminen
  • Pingottaminen
  • 40-grammaiset keränloput
  • Pitsin käyttäminen vaatteena
  • Kuviovärjätyt langat, kuten Fabelit ja Regiat ja mitäniitänyton, paitsi se galaksijuttu josta tulee renkuloita
  • Palmikkosukat tai muuten muhkuraiset
  • kavennus, jossa neulotaan kaksi nurin takakautta yhteen (P2togtbl)
  • Se, että pienet kukalliset sakseni ovat hukassa
  • Joustamattomat langat
  • Päivätyö, joka vie aikaa ja voimia

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Krääsää!

2 kommenttia:

Materialistinen postaus
osa II
eli
kuinka äkäpussi kesytetään

Toisin sanoen, kiukkuni on laantunut, en enää hoe kilin p*rsettä enkä enää ole kuluttamistakaan vastaan, ainakaan ennen kuin näen tiliotteeni. Vaikka minulla on nykyään kaksi kappaletta kirjaa Zen and the Art of Knitting, joka muuten on vähintään sen vajaan kympin arvoinen. Kannattaa siis osallistua jatkossa tämän blogin arvontoihin, saattaa hyvinkin saada kirjallisuutta :D

Olen etsinyt pitkään neulatyynyä. Hauskaa ja näyttävää, mutta silti mukavan simppeliä. Halusin Etsyillä itselleni neulatyynyn ja siellähän on valikoimaa.

Mikä olisi simppelimpää kuin kauniista kankaasta ommeltu neulatyyny? Värikäs ja hyväntuoksuinen, täytteen seassa on hieman laventelia <3 Tyyny matkusti ystävättärensä kanssa tänne Englannista. Myyjä on Beaky.

Tilasin hieman kiinnisilitettäviä applikointimerkkejäkin, tai miksi noita nyt sanoisi:

On pöllöä ja mäyrää, kärpässientä ja hiirtä. Söpöjä. Nämä myi Annie’s Porch.

AnthroPoMorhpCon silmukkamerkkejä olen jostain syystä katsellut sillä silmällä jo vaikka kuinka kauan. Miksi vihainen punajuuri ja apaattinen peruna vetoavat minuun, en tiedä. Ehkä olen itse mielenvikaisen vihanneksen kaltainen.

Kannattaa käydä vilkaisemassa tekijän omia kuvia noista, niissä hahmot näkyvät selvemmin. Tosin, kuvieni puolustukseksi sanottakoon, että kuvat ovat luonnossa hailakammat kuin mitä kaupan kuvat antavat olettaa. Söpöjä silti!

Ja ei, ei tässä todellakaan vielä kaikki (enkä edes aio kertoa siitä 2,7 kilosta lankaa jotka olen tilannut). Puikkopussit! Meni täydellisesti hermo joka puolella pyöriviin pyöröpuikkoihin ja sekalaiseen seurakuntaan sukkapuikkoja. Niinpä sijoitin kunnollisiin pusseihin, yksi pyöröille ja toinen sukkiksille:

Tein aika kattavasti töitä löytääkseni Juuri Ne Oikeat. Nämä saavat sitten kestää maailman tappiin. Ja varmaan kestävätkin! Ainoa kohta, joka mua epäilyttää, on tuo pyörökotelon neppari. Nämä on hyvin huolellisesti ja taidolla ommellut Sarahkincheloe.

Jokohan näillä pysyisi maailmantalous hetken kunnossa?

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kyllä nyt kelpaa!

3 kommenttia:

Voitin Pilvin arvonnassa! Tai siis en voittanut Pilviä, enkä Pilvin kissaakaan, vaikka jälkimmäinen ensin luvattiinkin.

Tänään itelloonitäti, joka raukka on joutunut viime aikoina kovin koville vuokseni, toi paketin Pilviltä. Teräsmiesmäisellä voimanaisotteella tartuin pakettiin kaksin käsin ja revin sen auki. Katsokaa mitä sieltä tulvahti:

Hyvää karkkia ja elämäni ekat Kool-Aidit! Eikä tässä vielä kaikki – myös elämäni ensimmäinen vyyhti Araucania Rancoa. Vitsit, piti hieman oikein ulvahdella riemusta. Ja toi väri! Pilvillä on silmää.

Kool-Aidit joutuvat varastoon, koska tällä hetkellä mulla ei ole valkoista lankaa enkä aio nyt ihan heti ostaa lisää, mutta kokeilen niitä kyllä innolla sitten jonkun ajan päästä. Karkit on jo kulutuksessa *omnomnom* ja Ranco pääsee puikoille heti, kun keksin sille sen arvoisen mallin.

Kiitos Pilvi, tykkään ihan tosi paljon!

Tänään mulla oli muutenkin lottovoittopäivä. Titityyn lähetti korvaavan langan syksyn sukkalankaklubin viimeiselle paketille:

Fleece Artist Trail Socks on langanmerkki ja merino-nylon-sukkalanka on hänen laatunsa. Tämän langan kanssa pitää kaivaa esiin Knitting Socks with Hand-painted Yarn ja etsiä joku oikein mehevä malli. Väri osui nappiin.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Muhkeaa

Ei kommentteja:

Aina välillä iskee paniikki. Kello on kymmenen illalla eikä seuraavan päivän bussimatkoiksi ole neuletta olemassa. Bussissa voi neuloa vain sellaista, jossa ei tarvitse neuloa kaaviosta, joka painaa mielellään alle 100 grammaa ja jossa ei ole montaa lankaa sotkeutumassa toisiinsa.

Tämä huivi sai alkunsa siitä. Alun perin kilosta Debbie Bliss Cashmerino Superchunkyä piti tulla villatakki, mutta Ravelry-kierroksella huomasin lähes jokaisen langasta paidan tai takin tehneen valittelevan, että vaate ei pysy muodossaan. Ei sitten! Teen huiveja ja ehkä pipon.

Äkkiä tuo kilo varmaan on kulutettu. Tämä huivi on lähes päättelyä vaille valmis ja se on imenyt 400 grammaa lankaa…

…mikä siis tekee siitä auttamattomasti epäkelvon bussineuleen. Taas pitää keksiä jotain uutta. Ikään kuin noita keskeneräisiä ei taas olisi kertynyt muutenkin kylliksi…

perjantai 13. helmikuuta 2009

Kuvia kuvaamisesta – ja hanskoista

4 kommenttia:

Tässähän pääsi ihan leikkimään kameran kaukolaukaisimella. Ulkona oli valoisaa, mutta pakkasta, joten en mennyt sinne. Vanha rakas keittiön pöytä sai jälleen palvellakuvausstudiona.

Kuvaushanskat
Malli: oma, improvisoitu
Lanka: Indie Dyer 100 % Fingering Merino, Secret Woolin sukkaklubista, mutta en muista kuukautta.
Puikot: 2,25 mm KnitPicks Harmony

Väristä tulee mieleen jotkut orkideat tai muut eksoottiset kukkaset. Kivoja turkooseja ja raikkaanvihreitä pätkiä siellä on joukossa.

Tämä lankahan on samaa pohjalankaa kuin Cherry Tree Hillin SuperSock, eli aivan mahtavaa neulottavaa. Näissä ei tuo neulejälki ole samalla lailla siistiä kuin miehen hanskoissa, mutta se ei suinkaan ole langan vika. Ja ehkä se jälki tuosta tasoittuu kun hanskat kastelee. Jos malttaa – ne on olleet nimittäin jo ahkerasti käsissä.

Onpas se kohdistaminen hankalaa.

Näillä voisi vaikka soittaa pianoa, ainakin ilman peukaloita.

Loppufiilis: Oikein tyytyväinen. Kiva lanka, kivat värit ja lopputuloksena monikäyttöiset ja istuvat käpäläsuojat.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Materialistinen kirjoitus

6 kommenttia:

Kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa on vastustaa kaiken maailman käsityökiusauksia. Markkalankaa olisi saatavilla, Noro olisi kauneinta lankaa siihen-ja-siihen, silmukkamerkkejä ei koskaan ole tarpeeksi, kirjat ovat kannattava sijoitus (ovat ovat ihan totta!) ja organisointi se vasta haastavaa onkin - tarvitaan puikkopusseja, kuljetuspusseja, rasioita ja koteloita.

Joopajoo. Älä ruoki lamaa ja silleen, mutta kuinka paljon voi ihminen haalia tavaraa? Kuinka paljon budjetti kestää? Kuinka paljon asunnon varastotilat kestävät?  Onko neulominen (/käsityöt yleensä) lopulta pahempaa välineurheilua kuin laskettelu silloin neonvärien aikaan?

Osaako hamstraaja itse oikeasti määritellä, mikä tavara a) helpottaa elämää b) auttaa aidosti pitämään tarvikkeet järjestyksessä c) on tosiaan hintansa arvoinen d) on tarkoituksessaan toimiva? Vai onko elämämme enemmän mut-kun-mä-haluun, se-on-niiiin-ihana ja mutku-puputsillakin-on? (Puputsi esimerkinomaisena kanssaneulojana, en tietääkseni kadehdi juuri häntä mistään juuri nyt.)

Mulla on pari vakiopuolustusta. Käytän niitä lähinnä silloin, kun haluan perustella itselleni, miksi taas ostin jonkun hintavan kikkulan.

  1. Kuluttaminen ylläpitää kansantaloutta.
  2. Ostan puolifiksusti: tuen pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja ekologista tuotantoa. Se hyvittää lähes kaiken.
  3. Jollain on aina isompi lankavarasto, enemmän puikkoja ja purkeittain nappeja.
  4. Käsitöihin sijoittaminen on sijoittamista taitoon sekä perinteiden ylläpitämistä. Mulla on velvollisuus esiäitejäni kohtaan!

Nämähän oli ihan fiksuja pointteja. Mikä niistä tekee sitten niin pirun tekopyhiä? Ehkä se, että pohjimmillaan motivaationi ostokseen on ollut se mut-kun-mä-haluun. Se saa mut valtaansa ja kun PayPal on napsahtanut, alan hokea itselleni, että oikeasti tämä oli ihan fiksu hankinta ja vaikkei olisikaan, kansantalous ja esiäidit kiittävät.

Mistä tämä vuodatus nyt otti ilmaa siipiensä alle?

Tajusin tilanneeni saman kirjan sekä Book Depositorystä että Amazonista. Harkittua kuluttamista, kilin p*rse.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Taas räkää - ja talia tinttien muodossa

1 kommentti:

Mahtavaa, selvästi on kevät tuloillaan. Tintit rääkyy viimeistä päivää ja ulkona on märkää. Olen lääkinnyt flunssaani amarettolla - rakastan karvasmantelia ja kävin torstaisen kampaajan jälkeen hakemassa keski-ikäisesti likööripullon. Ei se mitään, siskoni juo sherryä.

Olen selaillut kirjoja eessuntaas ja suunnitellut taas vaikka mitä.

Suunnitelmista puheen ollen - olen käynyt taas kiivasta mailinvaihtoa Secret Woolin suuntaan. Katja on taas kerran kestänyt ihailtavalla tyyneydellä ihmeelliset toiveeni ("Voisitsä tilaa mulle vähän tätä ja sitten tota, ja jos sitä ei saa niin ehkä tota, ja jos tota sais niin vois tehdä villatakin mut minkä värisen?") ja jos kaikki menee putkeen, saan loppujen lopuksi sen kauan himoitsemani tumman violetin villatakin. Muun muassa. *blush*

Mutta - lankalaatikolle tiedoksi - mitään ei ole vielä tilattu maahan ja aion pysyä silläkin osa-alueella säännöissä, eli mun on saatava villapaitalangat varastosta minimiin ennen kuin noi tulee.

Noi La Digitessat ei juurikaan jaksa innostaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei kirkkaanpunainen lanka ole oikein mun makuun tai sitten siitä, etten oikeasti ihan noin tyttömäisestä mallista perusta... Jostain syystä toi on vaan tehtävä, on joku sisäinen pakko. Silmukat on pirun tiukkoja, puikot sattuu sormenpäihin ja kaikki on jotenkin vähän hankalaa :)

 

Onneksi voi myös välillä paahtaa sileää neuletta. Tässä rakentuu mulle kuvaamiseen sopivat hanskat. Mun omissa ei ole hupun sisällä sormia vaan vain joustinta pätkä.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Postimies pääsee vauhtiin vasta alkuviikosta

2 kommenttia:

Pahoitteluni arvontapakettien lähetyksen viivästymisestä - tuolla ne edelleen odottaa paketoimista ja postiin kiikutusta. Iski kauhea lunssatautikin tähän, niin että jäi kuukauden neuletapaaminenkin väliin *möks*

Lohdutukseksi tilasin sitten muutaman kirjan BookDepositorystä, se kun on sallittua, vaikka langanostoa vähennänkin. Ja koska organisatorisille ostoksille on myös lupa, tilasin puikkopusseja ja nippelirasioita myös. Pah.

Mitään valmista ei ole eikä hetkeen tule. Innostuin nimittäin virkkaamaan tiskirättejä :) Niitä hjaksaa flunssaisenakin pyöritellä. La Digitessaa yritin neuloa, mutta voitte kuvitella, millaista on kuljetella kaksittain matkustavia tiukkoja silmukoita 2,25 mm puikoilla, kun silmissä heittää :D

Se marinasta. Menen katsomaan telkkarista jotakin. Hip! Ensi kerralla lupaan olla paremmalla tuulella.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Kameroita ja niiden käyttöön hansikkaita

5 kommenttia:

Viimeinkin kamera tuli kotiin.

Ajoitus oli sinänsä oikein sopiva, että eilen sain valmiiksi nuo talouden miehen toivomat kuvaushanskat.

Malli: Manly Fingerless Gloves
Lanka: Indie Dyer 100% Superwash Fingering Merino
Puikot: KnitPicks Harmony, 2,25 mm

Eipä tuossa kauaa ehtinyt manuaalia lukea, kun jo piti päästä kuvaamaan hanskoja. Edellisen kerran olen ollut järkkärin etsimen takana lukioaikoina, joten aika paljon pitää räpsiä ja räpsiä ja räpsiä, ennen kuin kuvat alkavat näyttää hyvällä kameralla kuvatuilta.

No mutta hanskoihin. Lanka on Indie Dyeria, jota mulla sattui olemaan kahta väriä (ja se toinen väri on nyt puikoilla, näette sitten ensi viikolla, mitä siitä tuli). Kaksi vyyhtiä eli noin 370 metriä riitti juuri ja juuri, tuskin jäi kahta grammaa yli.

Hupun silmukoiden poimintaa varten nappasin niksin kirjasta Knitting Tips and Trade Secrets: Ompelin kämmenselkämykseen rivin yhden silmukan levyisiä ketjusilmukoita. Niistä sai sitten poimittua silmukat siististi ilman, että sauma näyttää pinkeältä.

Näitä tehdessä tuli purettua aika paljon, koska en jaksanut juosta parin kerroksen välein sovittamassa hanskoja uhrille. Lopputulokseen olemme kuitenkin molemmat tyytyväisiä: